Altti palaute

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ALTTI, KUOPION KOILLISEN ASUNTOALUEEN (TIIHOTAR - SAARIJÄRVI - KELLONIEMI - RAHUSENKANGAS - KUIVINNIEMI) ASUKASKYSELYN PALAUTESIVU.

Voitte kirjoittaa mahdolliset palautteisiin liittyvät kommenttinne keskustelusivulle.


Palaute kohtaan 2.2

Ulkoilman epäpuhtauksien pääsyä sisätiloihin voidaan pienentää mahdollisuuksien mukaan:

  • käyttämällä korvausilmasuodattimia
  • käyttämällä tuuletusikkunoissa suodattimia
  • käyttämällä tehokkaalla suodattimella varustettua pölynimuria + nihkeäpyyhintää ja tarvittaessa ilmanpuhdistinta (nämä eivät vähennä epäpuhtauksien sisääntuloa, vaan pitoisuuksia sisällä)
  • pitämällä ikkunoita ja ovia kiinni, erityisesti kun tuulen suunta on epäpuhtauslähteestä asuntoon päin
  • käyttämällä ovimattoja, sekä riisumalla kengät ja ulkovaatteet eteisessä.

Palaute kohtaan 4.3

On suositeltavaa tutkituttaa juomaveden laatu ajoittain.

Erityisesti veden laatu tulee tutkia, jos siinä on havaittavissa epätavallista makua, hajua, sakkaa tai väriä. On myös huomattava, että kaikki haitalliset aineet eivät ole aistinvaraisesti havaittavissa. Kaivojen ja lähdeveden laatu voi myös muuttua ajan kuluessa mm. tuholaisten torjunnan, kemikaalipäästöjen, maanviljelyksen ja ympäristön muutostöiden seurauksena.

Ohjeita veden laadun tutkimiseen saat kuntasi terveystarkastajalta. Vedestä kannattaa tutkia esim. mikrobiologinen laatu, pH, rauta, mangaani ja KMnO4-luku sekä radonpitoisuus (etenkin jos kyseessä on porakaivo).

Palaute kohtaan 4.6

Välttävä lämpötila lämpimälle vesijohtovedelle 1-2 minuutin valutuksen jälkeen on 50 oC ja tyydyttävä lämpötila 55 oC.

Lämpimän vesijohtoveden yli 55 oC lämpötila estää veden mikrobiologisen ja kemiallisen laadun heikkenemisen sekä mikrobien lisääntymisen. Veden käyttökelpoisuus peseytymiseen sekä vaatteiden ja astioiden pesuun heikkenee alhaisemmissa lämpötiloissa. Lämpötilan ollessa liian alhainen, on ryhdyttävä korjaustoimiin mahdollisen terveyshaitan poistamiseksi.

Palaute kohtaan 4.8

Vettä kannattaa juoksuttaa veden laadun parantamiseksi etenkin aamuisin, kun vesi on seisonut putkistossa koko yön, tai muutoin pitkän käyttötauon jälkeen.

Veden maku, haju, ja lämpötila voivat muuttua veden seisoessa putkistossa. Varsinkin vanhat putket voivat antaa metallimaista tai ummehtunutta makua veteen. Veden juoksuttaminen auttaa parhaiten tähän ongelmaan. Joskus vesijohdosta voi tulla saostumia, esim. ruskeaa rautasakkaa, joko korjaustöiden seurauksena tai paineenvaihteluista johtuen. Yleensä haitta poistuu juoksuttamalla vettä, kunnes se kirkastuu. Vesijohtoverkostoon voi joutua myös ilmaa, mikä näkyy harmaana vetenä. Mikäli harmaus poistuu vettä seisottamalla, on kysymys ilmasta.

Palaute kohtaan 4.9

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolella astui voimaan 1.1.2004.

Asetuksen tavoitteena on parantaa pinta- ja pohjavesien suojelua. Asetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uuden asetuksen myötä talousjätevesien käsittely pelkästään saostuskaivoissa tai -säiliöissä ei ole enää riittävä menetelmä. Lisätietoja saat paikkakuntasi ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaiselta, sekä myös mm. Jätevesi-internetsivustolta.

Palaute kohtaan 4.10

Säännöllisillä siivoustoimenpiteillä voidaan vähentää altistumista ympäristön epäpuhtauksille ja allergeeneille, kuten pölypunkeille.

Pölypunkit ovat mikroskooppisen pieniä hämähäkkieläimiä. Parhaiten pölypunkit viihtyvät kosteissa, lämpimissä olosuhteissa (kuten sängyissä), ja ne käyttävät ravintonaan ihmis- ja eläinperäistä hilsettä. Allergiset ja astmaattiset henkilöt voivat reagoida pölypunkkeihin voimakkaasti. Pölypunkkeja voidaan vähentää esim. seuraavilla keinoilla:

  • imuroimalla kaikki pinnat 1-2 kertaa viikossa
  • käyttämällä imureissa tehokkaita suodattimia (esim. HEPA-suodattimia)
  • nihkeäpyyhkimällä kovat pinnat
  • pesemällä lakanat 2-3 viikon välein kuumalla vedellä (yli 60 oC)
  • pesemällä tyynyt ja peitot pari kertaa vuodessa kuumalla vedellä (yli 60 oC), tai talvella pitämällä niitä kylmässä ulkoilmassa (alle – 20 oC) 1 vuorokausi
  • käytämällä korkealaatuisia, mielellään Allergiatunnuksen saaneita tyynynpäällisiä ja patjoja.

On huomattava, että kotitöiden aikana altistuminen ympäristön epäpuhtauksille voi olla normaalia suurempi. Esim. pölyjen pyyhintä, lakaisu, imurointi, lakanoiden vaihtaminen, roskien vieminen ja ruohonleikkuu voivat lisätä hengitysilman allergeenipitoisuuksia. Kotitöiden jakamisessa tulisi huomioida kunkin perheenjäsenen yksilöllinen herkkyys. Allergisen tai herkän ihmisen tulisi välttää osallistumista näihin töihin, joissakin tapauksissa jopa oleskelua kotiympäristössä näiden töiden suorittamisen aikana jos ne aiheuttavat oireita. Mikäli siten ei voida menetellä, voidaan altistusta pienentää esim. suojavaatetuksella ja hengityssuojaimilla, sekä avaamalla ikkunoita ja ovia tuuletuksen parantamiseksi.

Palaute kohtaan 4.12.1

Jyrsijöiden torjunnassa lähtökohtana on pienentää niiden mahdollisuuksia löytää suoja- ja piilopaikkoja sekä ravintoa.

Jyrsijöiden aiheuttamien haittojen torjunnassa voidaan käyttää seuraavia keinoja:

  • poistaa laatikot, rojut, ym. tarpeeton tavara
  • poistaa jyrsijöiden ravinnonlähteet (mm. pesemättömät astiat, avoimet ruoka-astiat, ruuan muruset) ja vesi (esim. vuotovedet, pesuastiat)
  • käyttää suljettuja roska-astioita ja tyhjentää ne mahdollisimman usein
  • käyttää tarvittaessa mekaanisia loukkuja, mutta välttää kosketusta kuolleeseen jyrsijään loukkuja tyhjentäessä
  • huolehtia suojautumisesta siivotessa tiloja, joissa jyrsijöitä on tavattu.

Palaute kohtaan 4.12.2

Tuholaisten torjunta-aineita tulee käyttää harkitusti.

Tuholaisten torjuntaan käytettävien myrkkyjen käyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää tai niiden määrää tulisi pienentää. Käytettävistä tuotteista tulisi valita ihmisille ja muulle ympäristölle vähiten myrkylliset ja haittaa aiheuttavat aineet. Tuholaismyrkkyjä tulisi käyttää ainoastaan silloin, kun tuholaisista on näköhavainto. Määräaikaisia, toistuvia myrkytyksiä tulisi välttää.

Palaute kohtaan 5.2.1

Ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa sisäilmasta epäpuhtauksia, kosteutta ja liiallista lämpöä, sekä samalla huolehtia puhtaan korvausilman saannista.

Epäpuhtaudet ovat yleensä peräisin ihmisen aineenvaihdunnasta, asumisen erilaisista toiminnoista, rakennus- ja sisustusmateriaaleista, ulkoilmasta ja eräissä tapauksissa maaperästä (radon). Jos halutaan vähentää asukkaan itsensä aineenvaihdunnasta ja toiminnoista johtuvia sisäilman epäpuhtauksia, ilmanvaihdon tehostaminen on yleensä ainoa käytettävissä oleva keino. Jos asunnossa on muita epäpuhtauslähteitä, kannattaa nämä lähteet ensin mahdollisuuksien mukaan poistaa ja sen jälkeen huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta.

Puhdasta ilmaa pitää tulla oleskelutiloihin, kuten makuu- ja olohuoneisiin. Aina tarvittaessa kannattaa muun ilmanvaihdon lisäksi käyttää myös ikkunatuuletusta. Liian suuri tai kylmä tuloilmavirta voi kuitenkin aiheuttaa vedon tunnetta.

Käytetyn ilman tulee poistua ns. likaisissa tiloissa, kuten keittiössä, wc:ssä, kylpyhuoneessa, saunatiloissa ja vaatehuoneessa, olevien poistoilmaventtiilien kautta.

Riittämättömän ilmanvaihdon seurauksena huoneilman hiilidioksidipitoisuus kohoaa, mikä voi aiheuttaa tunkkaisuuden tunnetta, väsymystä, päänsärkyä ja keskittymiskyvyn alenemista.

Asumisterveysohje (Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2003:1)

Palaute kohtaan 5.2.2

Väärin suunniteltu ja toteutettu ilmanvaihto voi aiheuttaa terveyshaittaa.

Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä on hyvä puhdistaa ja ilmavirrat säätää vähintään 10 vuoden välein. Rakennuksen sisään tulevien ilmavirtojen (ulkoilma) on oltava poistettavaa ilmavirtaa (jäteilma) hieman pienempiä, jotta rakennus ei olisi ylipaineinen.

Venttiilit ja muut ilmanvaihtojärjestelmän näkyvät osat on pidettävä puhtaina, ja suodattimet on vaihdettava vähintään 1-2 kertaa vuodessa (etenkin tuloilmasuodattimet). Sadevettä tai lunta ei saa päästä suodattimiin eikä ilmanvaihtokoneisiin saa jäädä sinne mahdollisesti kertynyttä vettä.

Korvausilmaventtiilit (raitisilmaventtiilit) on pidettävä aina auki, jotta korvausilma tulisi sisätiloihin hallitusti oikeaa reittiä pitkin. Mikäli korvausilmaventtiilit on suljettu, tulee asunto koneellisen poiston takia liian alipaineiseksi ja korvausilma saattaa kulkeutua sisään rakenteiden läpi. Näin korvausilmaan saattaa siirtyä rakenteista epäpuhtauksia, kuten esim. mineraalivillakuituja tai homeitiöitä.

Palaute kohtaan 5.3.1

Ennen huoneilman kostuttamista kannattaa tarkistaa mahdollisuus alentaa huoneilman lämpötilaa sekä tehostaa siivousta.

Suositeltava huoneilman kosteus asunnossa on 20 - 60 %. Lämmityskaudella sisäilman suhteellisen kosteuspitoisuuden ei tulisi ylittää 45 %:a. Huoneilman kuivuutta lisää sisäilman korkea lämpötila ja pölyisyys. Jos lämpötilan säädöillä tai siivousta tehostamalla ei päästä toivottuun lopputulokseen, vaan esimerkiksi pakkauskausilla ilman kuivuudesta aiheutuvan oireilun helpottamiseksi huoneilmaa kostutetaan ilmankostuttimella, on hyvä valita höyrystävä ilmankostutin. Ilman suhteellista kosteutta kannattaa seurata luotettavalla kosteusmittarilla. Ilmankostuttimen kuntoa tulee seurata ja se tulee puhdistaa säännöllisin väliajoin. Vesi on hyvä vaihtaa päivittäin ja käyttämättömässä laitteessa ei vettä saa seisottaa.Ilmankostuttimet voivat huolimattomasti käytettyinä johtaa kosteusvaurioihin ja mikrobialtistuksen riskiin.

Palaute kohtaan 5.3.2

Jotkut ilmanpuhdistimet tuottavat otsonia.

Ilman kohonneen otsonipitoisuuden on todettu voivan aiheuttaa terveyshaittoja, kuten hengitystie- ja astmaoireita. Tämän vuoksi Sosiaali- ja terveysministeriö on antamassaan lausunnossa todennut, että otsonia tarkoituksella sisätiloihin tuottavia laitteita ei tule käyttää tiloissa, joissa ihmisiä oleskelee pysyvästi. On suositeltavaa harkita muita ilmanpuhdistusmenetelmiä kuten:

  • epäpuhtauslähteen poistamista
  • ilmanvaihdon tehostamista
  • muiden, kuin otsonia tuottavien ilmanpuhdistinten käyttöä.

Palaute kohtaan 5.5.1

Kaasulieden / -uunin liekin tulisi palaa sinisenä.

Mikäli kaasuliekin väri on keltainen/oranssi, ei palaminen tapahdu täydellisesti, jolloin palotuotteina voi syntyä runsaastikin häkää. Yleensä polttimen puhdistus auttaa.

Palaute kohtaan 5.5.2

Tulisijoja käytettäessä on oleellista polttaa uunillinen pilkkeitä kerralla tehokkaasti ja puhtaasti.

Tulisijassa saa polttaa ainoastaan kuivaa ja puhdasta puuta - ei milloinkaan märkää, maalattua tai kyllästettyä puuta eikä roskia. Ennen polttopuiden latomista ja tulen tekemistä tulee tarkistaa, ettei tuhka peitä arinaa, ja avata savupellit kokonaan. Tulisijan pesä täytetään sytyttämistä varten niin, että vapaata tila jää vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta. Puut ladotaan mieluiten vaakatasoon niin, että palamisilma pääsee kiertämään niiden välissä. Yleensä paras tapa on sytyttää tuli puiden päältä. Tällöin puun helposti kaasuuntuvat yhdisteet palavat ja luovuttavat lämpönsä eivätkä vain haihdu savun mukana ilmaan. Matalapaineen ja sateiden aikana tulisija vetää tavallista huonommin. Myös huoneistossa vallitseva alipaine voi huonontaa vetoa. Jos sytytyksessä on ongelmia, tulisijan sytytyksen ajaksi kannattaa sammuttaa koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä tai liesituuletin ja kokeilla ikkunoiden avaamista. Kun kuiva ja puhdas puutavara palaa oikein, piipusta tuleva savu on vaaleaa, lähes näkymätöntä.

Pellin sulkemisen ajoitus on tärkeää. Hiillosta kohennetaan, jotta kaikki puun palaset muuttuisivat hiillokseksi. Kun hiillos alkaa hiipua ja siinä ei näy sinisiä liekkejä, voi pellin laittaa vähän pienemmälle. Ilmansaannista tulee huolehtia niin, että hiillos palaa loppuun mahdollisimman nopeasti. Pellin saa sulkea kokonaan vasta hiilloksen sammuttua täydellisesti.

(Motivan esite: Pätkittäin puulämmityksestä)

Palaute kohtaan 5.6

On tärkeää käyttää liesituuletinta (mikäli sellainen on) uunia tai hellaa käytettäessä.

Liesituulettimen rasvasuodattimen puhdistus tai vaihto on tärkeää, jotta tuuletin toimisi asianmukaisesti eikä rasvan syttymisvaaraa aiheutuisi. Suodatin tulee puhdistaa tai vaihtaa 3-4 kertaa vuodessa. Erityisen tärkeää suodattimen kunnon tarkkailu on ilmaa kierrättävissä liesituulettimissa (aktiivihiilisuodattimet, ei yhteydessä hormiin).

Myös asunnon tuuletus ikkunoita avaamalla vähentää asunnon sisäilmaan vapautuvien haitallisten yhdisteiden ja hiukkasten määrää.

Palaute kohtaan 5.7.1

Huoneen lämpötilan suositeltava taso on 21-22 oC (makuuhuoneessa 20 oC), ja välttävä taso on 18 oC.

Liian alhainen lämpötila voi aiheuttaa terveyshaittaa. Mikäli lämpötila pysyy alhaisena pitkään, voi siitä aiheutua myös suurempi riski kosteuden tiivistymiselle ja kertymiselle rakenteisiin. Erityisen riskialttiita kohtia ovat ulkoseinärakenteiden nurkka- ja rajapinnat sekä ulkoseiniä vasten olevat kaapit, komerot ja muut säilytystilat.

Palaute kohtaan 5.7.2

Huoneilman lämpötila ei tulisi kohota yli 26 oC, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä. Lämmityskaudella huoneilman lämpötilan ei tulisi ylittää 23-24 oC.

Palaute kohtaan 5.8

Kun asunnon lämpötila aiheuttaa viihtyvyyshaittaa, kannattaa tarkistaa mittaamalla, että lämpötila on ohjearvojen mukainen.

Lämpötilan voi mitata sellaisista kohdista, joissa tuntuu viileältä / kuumalta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että koettu lämpötila ei välttämättä vastaa ohjearvojen suosittelemaa lämpötilaa. Lämpöviihtyisyyttä voi jossakin määrin lisätä mm. lämpötilan ja/tai ilmanvaihdon säädöillä sekä pukeutumisella. Erityisesti vanhojen rakennusten ongelmana voi olla vähäiset lämmöneristeet, huonot ikkunat, jne. Tällöin parhaaseen lopputulokseen pääsee asiantuntevilla ja suunnitelmallisilla perusparannustoimilla (ikkunoiden kunnostus tai vaihto nykyaikaisiin, lisälämmöneristys, lämmitysjärjestelmän parannus-/muutostyöt, jne.).

Palaute kohtaan 5.9

Pyykin kuivatus sisätiloissa lisää sisäilman suhteellista kosteutta ja pölyisyyttä, ja siten kosteus- ja mikrobivaurion riskiä.

Pyykki tulisi kuivata tiloissa, joissa ilmanvaihto on suunniteltu poistamaan tilassa syntyvä ylimääräinen kosteus, kuten taloyhtiöiden kuivatushuoneissa tai kodinhoitohuoneissa. Kesällä pyykki on hyvä kuivattaa ulkona, mikäli tekstiileihin tarttuvat siitepölyt eivät aiheuta allergiaoireita.

Palaute kohtaan 5.10

Ikkunoihin tiivistyvä kosteus voi olla merkki korkeasta sisäilman kosteuspitoisuudesta.

Jo yli 50% ilman suhteellinen kosteus sisätiloissa edistää pölypunkkien kasvua. Talvella yli 45% ja kesällä yli 60% ilmankosteus aiheuttaa useimmiten kosteuden tiivistymistä kylmille pinnoille sekä myös homeiden kasvua. Mm. runsas pyykinkuivatus sisätiloissa tai riittämätön ilmanvaihto voivat kohottaa sisäilman kosteuden liian korkeaksi.

Asunnon suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20-60%, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät.

Asumisterveysohje (Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2003:1)

Palaute kohtaan 5.11b

Kastuneet rakenteet tulisi korjatta välittömästi, jotta niihin ei kehittyisi mikrobivauriota.

Materiaalien tai rakenteiden kastuminen voi johtaa mikrobikasvuun ja mikrobien vapautumiseen sisäilmaan vielä pitkään sen jälkeen, kun rakenteet ovat kuivuneet.

Palaute kohtaan 5.12

Kosteus- ja homevauriota epäiltäessä on syytä ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin niiden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.

Liiallisesta kosteudesta on haittaa rakenteille, se voi heikentää rakennusmateriaalien ominaisuuksia (mm. lujuus ja lämmöneristävyys), ja johtaa mikrobivaurion syntyyn.

Homesieniä sekä muita mikrobeja on sekä sisä- että ulkoympäristöissä. Mikrobit kasvavat talojen rakenteissa, jos ne löytävät sieltä tarpeeksi kosteutta. Homesienten itiöt ja aineenvaihduntatuotteet voivat kulkeutua rakenteista ilmavirtojen mukana ihmisten hengitysvyöhykkeelle. Riippuen henkilön herkkyydestä, homeelle altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa mm. hengitystieoireita ja allergisia oireita. Kosteus- ja homevaurion aiheuttamia haittoja voidaan tehokkaasti ehkäistä ja pienentää:

  • asiantuntevalla ja suunnitelmallisella kosteuden hallinnalla
  • välttämällä oleskelua homevaurioituneissa tiloissa, ja kontaktia homevaurioituneisiin materiaaleihin
  • korjaamalla syntyneet kosteusvauriot viipymättä
  • eristämällä korjattavat tilat muista tiloista, jotta homeitiöt sekä muu pölyävä purkumateriaali eivät leviä
  • pesemällä, puhdistamalla tai poistamalla kaikki homeiset materiaalit, mikäli mahdollista.

Mikäli vaurio on laaja-alainen, tulee korjaustyössä noudattaa erityistä varovaisuutta, ja tarvittaessa on turvauduttava asiantuntija-apuun. Oikein mitoitetut suojaseinät ja korjattavien tilojen alipaineistus estää tehokkaasti epäpuhtauksien leviämisen korjattavan alueen ulkopuolelle. Erityisesti korjauksen tekijöiden suojautuminen on tärkeää altistumisen ehkäisemiseksi. Myös homeisten materiaalien käsittelyssä on huolehdittava riittävästä suojautumisesta. Pääsääntöisesti tulee käyttää hengityssuojaimia ja suojavaateusta, jonka voi pestä tai heittää pois työvaiheen jälkeen. Huokoiset materiaalit, kuten patjat ja sohvat, voivat olla vaikeita tai mahdottomia puhdistaa. Kovat materiaalit voidaan käsitellä klooripitoisella aineella (tuoteohjeen mukaan) homekasvun tuhoamiseksi. Niiden pintakerros voidaan myös tarvittaessa puhdistaa mekaanisesti (esim. hionta, höyläys).

Kuntien terveystarkastajilta voi tiedustella mahdollista asuntoon tehtävää tarkastusta epäiltäessä homevaurion mahdollisuutta. Heiltä saa myös lisätietoa mahdollisten home- ja kosteusvaurioiden korjaukseen ja tilojen jälkisiivoukseen. Myös Allergia- ja Astmaliiton, Asumisterveysliiton sekä Hengitysliitto Helin kautta löytyy asiantuntijoita.

Palaute kohtaan 5.14.1

Liian voimakkaaksi koettu melu on luonteeltaan häiritsevää ja se voi mm. vähentää unen ja levon virkistävää vaikutusta.

Melu voi mm. vaikeuttaa nukahtamista, vähentää unen syvyyttä tai aiheuttaa ylimääräisiä tai ennenaikaisia heräämisiä. Yksittäisten melutapahtumien unenhäirinnän todennäköisyys riippuu melun voimakkuuden lisäksi mm. melutapahtumien kestosta ja määrästä sekä samanaikaisen taustamelun voimakkuudesta ja laadusta. Yksilöllinen reaktioherkkyys vaihtelee suuresti, ja lisäksi saman yksilön reagointiherkkyys on erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä.

Palaute kohtaan 5.14.2

Ympäristömelulähteiden (kuten tie- ja katuliikenne, raideliikenne, lentoliikenne, teollisuus) osalta ei useinkaan ole paljon tehtävissä, mikäli melun aiheuttajalla on laillinen oikeus toimia. Kannattaa kuitenkin olla yhteydessä kunnan ympäristöviranomaiseen ja ko. toimintojen ylläpitäjään (tiehallinto, ratahallintakeskus, ilmailulaitos, melua aiheuttava teollisuuslaitos, jne.). Kunta voi rakentaa meluesteitä yksin tai yhdessä toiminnanharjoittajien kanssa tai vaatia toiminnanharjoitajalta meluntorjuntatoimenpiteitä ja valvoo, että toiminta on esim. ympäristöluvan mukaista.

Palaute kohtaan 5.14.3

Jos melu tulee oman taloyhtiön pihatöistä, voi asiaan puuttua isännöitsijän kautta tai yhtiökokousaloitteella.

Palaute kohtaan 5.14.4

Jos kyseessä on rakennuksen LVIS-melu, ovat toimivaltaisia isännöitsijä ja kunnan ympäristöterveysviranomainen, ja uusissa taloissa myös rakennusvalvontaviranomainen.

Palaute kohtaan 5.14.5

Naapurista tulevaan meluun voi isännöitsijän ja kunnan ympäristöviranomaisen kautta vaikuttaa etenkin, jos toiminta on kunnallisten ympäristösuojelumääräysten vastaista (tällaisessa tapauksessa voi olla yhteydessä myös poliisiin).

Palaute kohtaan 6.1

Altistumista tupakansavulle on syytä välttää.

Tupakansavu sisältää monia myrkyllisiä kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa syöpää sekä hengitystiesairauksia ja oireita. Allergikot voivat olla muita ihmisiä herkempiä tupakansavulle. Altistumista tupakansavulle sisätiloissa voidaan pienentää kehoittamalla tupakoivia henkilöitä:

  • tupakoimaan ulkona, riittävän etäällä ikkunoista, ovista ja tuloilmakanavista
  • pesemään kätensä tupakoinnin jälkeen (tupakan haju tarttuu ihoon, hiuksiin ja vaatteisiin)
  • lopettamaan tupakoinnin.

Tupakansavulle altistuvat lapset saavat herkemmin hengitystietulehduksia verrattuna niihin, jotka eivät altistu. Mm. korvatulehdusten riski kasvaa tupakansavulle altistuvien joukossa. Yleisiä oireita ovat myös silmä- ja nenäoireet, yskä, äänen käheys ja hengenahdistus. Tupakoinnin välttäminen lapsiperheiden keskuudessa pienentää myös riskiä sille, että:

  • lapsi alkaa itse tupakoida
  • lapsi nielee tupakkatuotteita ja saa hengenvaarallisen myrkytyksen
  • syttyy tulipalo lasten löytäessä tulentekovälineitä.

Palaute kohtaan 6.2

Monille ihmisille voimakkaat hajut ja tuoksut aiheuttavat ärsytysoireita.

Haittoja voidaan vähentää:

  • lopettamalla käyttö tai vähentämällä käyttöä
  • valitsemalla miedommin hajustettuja tai hajustamattomia tuotteita
  • tehostamalla ilmanvaihtoa
  • poistamalla hajun lähde, mikäli rakennusperäinen
  • välttämällä hajusteiden käyttöä rakennusperäisten hajujen peittämiseen.

Palaute kohtaan 6.3c

Suojautuminen hyönteismyrkkyjä ja torjunta-aineita käytettäessä on tärkeää.

On tärkeää noudattaa hyönteismyrkkyjen/torjunta-aineiden valmistajien käyttö- ja suojautumisohjeita. Myyntipäällystekstit ja käyttöturvallisuustiedotteet tulee lukea ennen aineen käyttöä. Suojautumisohjeistusta löytyy mm. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaasta Torjunta-ainetöiden työhygienia.

Palaute kohtaan 6.4

Jos siitepöly aiheuttaa oireita, voitte harkita toimenpiteitä siitepölyaltistuksen vähentämiseksi.

Siitepölyt ympäröivistä ulkolähteistä voivat vaikuttaa erityisesti allergikkoihin niin sisä- kuin ulkotiloissa. Siitepöly voi kulkeutua sisälle esim. ikkunoista ja ovista, vaatteiden ja kenkien mukana tai kotieläinten turkissa. Altistuksen pienentämiseksi voivat auttaa seuraavat toimenpiteet:

  • ovien ja ikkunoiden kiinnipitäminen siitepölykausien aikana jos mahdollista
  • siitepölysuodattimien asentaminen tuuletusikkunoihin (korvausilman suodatus)
  • ulkovaatteiden riisuminen eteisessä
  • kenkien pyyhkiminen
  • ovimattojen käyttö kaikkien sisäänkäyntien kohdalla
  • pintojen huolellinen nihkeäpyyhkiminen
  • tehokkaiden suodattimen käyttö pölynimurissa
  • hiusten pesu ennen nukkumaanmenoa
  • pyykin kuivatus sisätiloissa siitepölyaikaan
  • oikein mitoitetun ilmanpuhdistimen käyttö niissä huoneissa, joissa allerginen henkilö viettää eniten aikaansa
  • siitepölystä kärsivien henkilöiden poistuminen paikalta, kun läheisillä alueilla haravoidaan, leikataan nurmikkoa, tehdään puutarha- tai maanviljelystöitä.

Palaute kohtaan 6.5

Haju on aina viihtyisyyshaitta ja merkki mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavista olosuhteista.

Hajun syy on selvitettävä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin hajun poistamiseksi. Haju voi aiheutua asunnon homevauriosta, tai rakennus- ja sisustusmateriaalien, tai lattiakaivon aiheuttamista epäpuhtauspäästöistä. Näissä tilanteissa on ensisijaisesti pyrittävä poistamaan tai korjaamaan hajun lähde. Lattiakaivosta peräisin oleva viemärinhaju voi viitata kuivuneeseen hajulukkoon, ja siihen auttaa veden lasku viemäriin. Viemärin haju voi myös olla merkki liian tehokkaasta poistoilmanvaihdosta ja korjaantua ilmanvaihdon säädöllä.

Haju voi olla peräisin myös rakennuksen muista tiloista tai naapuriasunnoista. Tällöin se voi kulkeutua portaikosta oven ja postiluukun kautta, rakenteiden läpi, ilmanvaihtohormien halkeamien tai asuntojen välillä kulkevien tiivistämättömien putkien läpivientien kautta. Se voi tulla myös ulkoa avoimista ikkunoista tai ovista tai rakenteiden epätiiveyskohdista. Ilmanvaihdon säädöllä voidaan pyrkiä korjaamaan tilanne.

Palaute kohtaan 6.6.1

Mikäli epäilette rakennuksen materiaaleina käytetyn asbestipitoisia materiaaleja, saatte asiaan selvyyden parhaiten teettämällä asbestikartoituksen alaan erikoistuneella konsultilla / yrityksellä.

Asbesti on yleisnimi useille kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestia esiintyy puhtaana asbestina ja muihin aineisiin sidottuna tai sekoitettuna. Melkein kaikissa 1950–1980 -luvuilla rakennetuissa taloissa on käytetty asbestia. Tyypillisesti asbestia on käytetty vanhemmissa rakennuksissa lämmöneristeissä, seinä- ja kattolevyissä, vesijohdoissa ja viemäreissä, ilmanvaihtokanavissa, lattiamateriaaleissa, tasoitteissa ja laattojen kiinnityslaasteissa.

Ennen korjaustöihin ryhtymistä täytyy asbestin esiintyminen kartoittaa. Asbestikartoituksessa selvitetään myös rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys käsiteltäessä tai purettaessa. Erityisen pöliseviä ja sen takia purussa haitallisimpia ovat ruiskutettu asbesti ja lämmöneristemassat. Huomattavasti vähemmän pölyävät vinyyliasbestilaatat, bitumituotteet ja asbestisementti.

Lisätietoa asbestista:

Ympäristö.fi-sivustolta

Hengitysliiton oppaasta

Palaute kohtaan 6.6.2

Huonokuntoisista, rikkoontuneista asbestimateriaaleista voi ilmaan levitä asbestikuituja, joita ei voi erottaa paljain silmin.

Hengitysilman mukana kuidut kulkeutuvat ja kerääntyvät keuhkoihin. Altistumisesta voi aiheutua terveyshaittaa. Asbestin purku- ja korjaustyötä saavat tehdä vain siihen luvan saaneet yritykset. Asbestia sisältävän materiaalin määrä ja korjaustarve tulee selvittää ennen purku- ja korjaustyön aloittamista.

Palaute kohtaan 6.6.3

Hyväkuntoiset, ehjät asbestimateriaalit eivät aiheuta haittaa kiinteistön normaalikäytössä.

On kuitenkin muistettava, että kaikkiin asbestipitoisten rakenteiden purku- ja korjaustöihin tulee käyttää yrityksiä, joilla on lupa asbestitöiden tekemiseen.

Palaute kohtaan 6.7.1

Mikäli epäilette, että asunnossasi voi olla kohonneita radonpitoisuuksia, kannattaa ensin tarkastaa, sijaitseeko asuntonne radonalueella.

Radon on väritöntä, hajutonta, radioaktiivista kaasua. Yleisin asuntojen radonin lähde on maaperä ja täytesora. Radonia kulkeutuu sisäilmaan perustusten kautta lattiarakenteiden raoista ja rajakohdista sekä epätiiviistä läpimenoista. Joillakin alueilla radonlähteenä voi olla myös kaivovesi.

Altistuminen korkeille radonpitoisuuksille lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Tupakoitsijalla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.

Säteilyturvakeskus antaa tarvittaessa tietoa sekä ohjeita mittauslaitteista, -menetelmistä ja korjaustoimenpiteistä. Radonmittauksen voi tilata Säteilyturvakeskuksesta puhelimitse (09-759 88 462) tai internetin kautta www.stuk.fi. Asunnon tai veden radonmittausta voi kysellä myös kunnan terveystarkastajalta.

Palaute kohtaan 6.7.2

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (994/92) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei ylitä arvoa 200 Bq/m3.

Mikäli radonpitoisuus on 200 - 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, joiden avulla radonpitoisuutta voidaan alentaa. Radonin virtausta maasta rakenteiden läpi voidaan pienentää, rakenteita voidaan tiivistää ja ryömintätilan tuuletusta voidaan lisätä. Lisäksi ilmanvaihtoa voidaan parantaa seuraavilla toimenpiteillä:

  • raitisilmaventtiileiden lisääminen
  • ilmanvaihtolaitteiden puhdistaminen ja säätö
  • ilmanvaihtojärjestelmän käyttöajan ja -tehon lisääminen
  • uuden tulo/poisto -ilmanvaihtojärjestelmän asentaminen
  • kellarin ilmanvaihdon tehostaminen.

Säteiluturvakeskuksen radon-sivut

Palaute kohtaan 7.4

Palovaroitin on halpa henkivakuutus. Palovaroittimen ja -sammuttimien lukumäärä ja sijoituspaikat kannattaa harkita tarkaan.

Palovaroittimien lukumäärä on hyvä suhteuttaa asunnon kokoon ja muotoon (esim. yksi- tai kaksikerroksinen talo). Palovaroittimen toiminta on hyvä testata säännöllisesti (patterit). Palosammuttimen/sammutuspeiton hyvä sijoituspaikka on mahdollisen tulipalon syttymispaikan läheisyydessä, kuten keittiössä tai tulisijan vieressä.