Arvokeskustelu ja politiikka

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2089
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset

Tällä sivulla pohditaan sitä kuinka tieteellinen argumentaatio voidaan nähdä osana poliittista arvokeskustelua. Lähtökohtana toimii usean poliitikon ja virkamiehen jakama näkemys, jonka mukaan politiikka, joka tässä käsitetään yhteisistä asioista päättämiseksi, on pelkkää arvokeskustelua. Sikäli kun tiede politiikan areenalle astuu, toimii se vain avustajan roolissa, jota voidaan hyödyntää tai sitten ei, ilman että se varsinaisesti vaikuttaisi arvoihin tai päinvastoin. Myös tavallisen kansalaisen näkökulmasta politiikka vaikuttaa (hyvästä syystä) mielipide- ja arvovaikuttamiselta, joka elää omassa maailmassaan ilman jatkuvaa vuorovaikutusta tieteen kanssa. Otettaisiinko tiedepohjainen päätöksenteko vakavammin, mikäli ihmiset huomaisivat että

1. ns. tunteet ja arvot rakentuvat rationaalisten, historiatietoa hyödyntäviän ajatusprosessien vaikutuksen alaisena.
2. tunteet ja arvot voidaan ottaa rationaalisella tavalla mukaan päätöksentekoon ja niitä voidaan yhdistää tieteellisen tiedon käyttämiseen samassa päätösprosessissa.

Opasnet-järjestelmän tärkeä erityispiirre on se, että se pyrkii yhdistämään tieteellisesti tutkittua tietoa ja arvoja päätöksentekoon. Molemmat ovat välttämättömiä sillä mitä ei tieteellisesti pystytä argumentoimaan, täytyy ratkaista kuten politiikassa yleensä, arvoväittelyllä. Tieteellisen tiedon tehtävä taas on siivota väittelystä riittävällä selkeydellä kvantitatiivisesti huonot 'vaihtoehdot', jotka eivät siis ole todellisia vaihtoehtoja, jos sovittuja kvantifioituja rajoitteita halutaan todella kunnioittaa (esim. maksimihiilidioksidijalanjälki).

Sen sijaan että kuviteltaisiin tiedontuotannon ja arvoväittelyn olevan saman kolikon kaksi eri puolta, on ehkä järkevämpää ajatella niitä saman janan kahtena eri ääripäänä aivan kuten Asialistaa ja Simupediaa voidaan pitää tiedontuotannon suhteen saman janan ääripäinä. Yhdestä voidaan siirtyä toiseen jatkuvasti. Heuristiikka, intuitio ja tunne voidaan ymmärtää pakatun historia-aineiston pikahakumenetelmäksi alitajunnan tasolla, joka mahdollistaa nopeamman reagoinnin kuin logiikkatoiminnot rationaalisessa ja tietoisessa päätöksentekoprosessissa.

Arvojen muotoutuminen riskin ja hyödyn kokemisen kautta

Riskin vahvistuminen

• otteita kirjasta P. Slovic: The Perception of Risk (Earthscan Publications Ltd, 2002, London), p.232 -> The social amplification of risk.
• riski voidaan karkeasti ottaen määritellä suoraan verrannolliseksi ilmiön todennäköisyyteen ja seurauksien suuruusluokkaan. Tarkempi määritelmä sisältää muita parametrejä kuten ajan (päätöksen vaikutus tuleviin sukupolviin), paikan (NIMBY-ilmiö), sosiaalisen ryhmän (riski on erilainen esim. rikkaille ja köyhille), jne.
• Three Mile Island -onnettomuus osoitti että vammautuminen tai kuolema (joita ammattilaiset käyttävät frekvenssipohjaisessa riskiarvioissaan) eivät olleet määräävässä osassa sosiaalisten ja muiden kustannusseuraamusten suhteen. Riskin sosiaalinen voimistuminen aiheutti vuosikymmenten stigman ydinvoimateollisuudelle.
• sosiaalinen vahvistus seuraa viestin toistosta, mediatilasta (volume), dramatisaation asteesta, ristiriitaisuuden asteesta (esim. asiantuntijoiden riitely, denialistit), valituista sanoista (vrt. Chomsky), lähteen luotettavuusasteesta (asiantuntijaorganisaatio, kaupallinen taho, NGO)
• vahvistuslähteenä toimivat tieteentekijät, uutistoimistot, aktivistiryhmät, mielipidejohtajat, henkilökohtaiset verkostot, julkisyhteisöt.
• takaisinkytkentäsilmukat eri vahvistustasojen välillä mutkistavat vaikutusten arviointia ja vaikuttavat kokonaisvahvistukseen epätriviaalilla tavalla (esim. sekundaariimpaktit kuten myynnin väheneminen, tai koulutuspolitiikan muuttaminen, sääntelyn lisääntyminen ym. kytkeytyvät primaarilähdetasoon ja voi syntyä itseään voimistavia kytkentöjä).