Hajautettu energiantuotanto biopolttoaineilla

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Hajautettu energiantuotanto tuntuu hyvältä, puu-uunejahan on ”aina” käytetty ja vain ihmisten laiskistuminen on johtanut sähkölämmitykseen ja kaupungeissa aluelämmitykseen. Tämä ikiaikaisuuden periaate aiheuttaa mutu-tunteen, että se on täysin turvallista. Lisäksi siihen liittyy myös romantiikkaa ja lapsuuden kaipuuta.

Talvinäkymä Kuopiosta 1958. kuva:Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Olavi Korhonen

Talvinäkymä Kuopiosta 2002. kuva:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Olli Herranen

Hajautetun energiantuotannon turvallisuuden harha liittyy siihen, että vielä 1960-luvun alkupuolella Suomessa enemmistö väestöstä asui maaseudulla ja useimmat kaupungit olivat pieniä. Harvaan asutulla maaseudulla savusaasteet laimenevat niin paljon, ettei siitä aiheudu terveydellisiä ongelmia. Kuitenkin verrattaessa jo keskisuurten kaupunkien kuten Kuopion valokuvia 1950-luvulta nykyisiin, näkyy selvästi muutos ilman laadussa keskitalvella.

Valtakunnallisesti yllättävän suuri osuus ulkoilman tärkeimmästä saasteesta, pienhiukkasista, tulee hajautetusta lämmityksestä eli puun poltosta. Sen merkitys on yhtä suuri tai suurempi kuin liikenteen. Tiheään asutuilla alueilla ongelma on aivan todellinen, savupäästöt talvipakkasella ovat erittäin merkittäviä ja etenkin tuulettomina päivinä ne vaikuttavat selvästi ihmisten terveyteen. Pitkäaikaisen savuille altistumisen haitoista on myös alkanut tulla tutkimusnäyttöä. Siten energiaratkaisuja tehtäessä tämä olisi selvästi otettava huomioon ja tarvitaan runsaasti myös teknistä kehitystä uunien laadun parantamiseksi.

Ympäristöministeriö on ollut käsittämättömän hidas ottamaan biopolttoaineiden terveyshaittoja vakavasti. On vaikea nähdä tähän muuta syytä kuin ideologisella pohjalta lähtevän mutu-tunteen: puuta on aina poltettu, se ei voi olla vaarallista. Vastuullinen hallinto ei saa kuitenkaan romantisoida, vaan sen pitää toimia kansalaisten parhaaksi, olivatpa ratkaisut ideologisen ajattelun kannalta hankalia tai eivät. Kansallisten määräysten antamista ei pitäisi pelätä, jos Suomeen sopivia tyydyttäviä EU-säännöksiä ei saada aikaiseksi.

Ulkoilman pienhiukkasten terveysriskistä on tällä hetkellä varsin hyvä näyttö. Sitä on saatu seuraamalla päivittäisiä kuolemantapauksia ja sairauksia verrattuna ilman laadun vaihteluun. Yhteys pienhiukkasiin on selvä. Sen lisäksi on muutama tutkimus, jossa väestön terveyttä on seurattu useita vuosia. Ensimmäinen ja merkittävä tällainen oli ns. Kuuden kaupungin tutkimus Yhdysvalloissa 1993. Kolmas hyvin merkittävä tutkimustyyppi muistuttaa lähes kokeellista tutkimusta. Dublinissa Irlannissa kiellettiin hiilen käyttö talojen lämmitykseen vuonna 1990. Pienhiukkasten pitoisuudet pienenivät nopeasti, ja kuolleisuus hengityselinsairauksiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin väheni huomattavasti. Kaikki toisiaan vahvistavat tutkimukset yhdessä tuovat hyvin vahvan todistusaineiston sen puolesta, että pienhiukkaset ovat vaarallisia, vaikka kuten toisaalla on todettu, tutkija ei mielellään väitä, että jokin olisi ehdottomasti totta.

Asiassa on myös selvä kaupallinen puoli. Monissa Keski-Euroopan maissa on jo herätty tarpeeseen parantaa polttamisen laatua, ja tämä edellyttää tuotekehittelyä uuninvalmistajilta. Kuten Nokian kehitys 1990-luvulla osoittaa, hyvä kotikenttä tuotekehityksen testaajana on kullan arvoinen. Jos Suomessa ei aseteta tiukkoja normeja omassa maassa valmistetuille tulisijoille, suomalaisella uuniteollisuudella ei ole mitään asiaa tiukempien rajoitusten maihin. Toisaalta ei ole mitään järkeä valmistaa halvempia ja huonompia tuotteita kotimaahan ja viedä parempaa tavaraa vaativampiin maihin.

Pellettitekniikalla päästään jo huomattavasti parempiin tuloksiin kuin kertalämmitteisillä uuneilla, joiden ongelma on ja tulee aina olemaan kylmää uunia sytytettäessä syntyvät massiiviset savupäästöt. Kaikissa olosuhteissa isoissa lämpövoimalaitoksissa päästään ilmansaasteiden kannalta paljon parempaan tulokseen, joten kaupunkeihin talokohtaiset, runsaasti päästöjä tuottavat lämmitystavat eivät kuulu. Tämä periaate korostuu vielä enemmän, jos käytetään muita palavia materiaaleja kuin puhdasta kuivaa puuta.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 19.04.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4483
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 19.04.2024.