Helsingin ilmastonmuutos -tiekartta

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Edistymisluokitus
Opasnetissa lukuisat sivut ovat työn alla eri vaiheissa. Niiden tietosisältöön pitää siis suhtautua harkiten. Tämän sivun sisällön edistyminen on arvioitu:
Tämä sivu on täysluonnos
Sivu on kirjoitettu kertaalleen alusta loppuun eli kaikki olennaiset sisällöt ovat jo paikoillaan. Kuitenkaan sisältöjä ei ole vielä kunnolla tarkistettu, ja esimerkiksi tärkeitä viitteitä voi puuttua.



Rajaus

Tämä työ on osa Helsingin ilmastotiekartan 2050 valmistelua. Helsingin ilmastotyötä kehitetään edelleen tämän työn pohjalta tiekartan valmistuttua maaliskuussa 2015. Oma kiinnostava kysymyksensä on arvioinnin jatkotyöstö ja sisällyttäminen kaupungin toimintaan; tätä tarkastellaan syksyllä 2015.

Kysymys

Mitä tavoitteita ja toimenpiteitä on Helsingissä suunniteltu tai päätetty liittyen ilmastonmuutoksen hillintään tai siihen sopeutumiseen? Onko eri tavoitteiden ja toimenpiteiden välillä ristiriitoja tai epäjatkuvuuksia?

Varsinaisen arvioinnin jälkeen on esitetty jatkokysymys: miten arvioinnin tuloksia voisi tehokkaasti viestiä ja hyödyntää? Millaisia muutoksia kaupunkiorganisaation käytäntöihin tarvittaisiin, jotta tämän arvioinnin sekä erilaisten strategia- ja suunnitelmapaperien tieto ja toimenpiteet päätyisivät johdonmukaisesti toteutettavaksi? Mitä yhtymäkohtia tällä on Yhtäköyttä-hankkeeseen, jossa kysytään samanlaisia kysymyksiä valtionhallinnon osalta? Mitä yhtymäkohtia tällä on Helsingin energiapäätös 2015-arviointiin, jossa tarkastellaan energiantuotantoon liittyviä ilmasto- ja muita kysymyksiä?

Oletettu käyttö ja käyttäjät

Työn tuloksia käytetään Helsingin kaupungin ilmastopolitiikan kehittämisessä.

Osallistujat

Työtä tehdään Helsinkin kaupungin ympäristökeskuksen, LVM:n, THL:n ja Nordem Oy:n yhteistyönä. Osallistujia ovat Jari Viinanen, Sonja-Maria Ignatius, Sami Majaniemi, Jouni Tuomisto ja Mikko Pohjola sekä sisällön jäsentämiseen palkattavat moderaattorit (Pauli Ordén, Matleena Tuomisto, Julia Rintala, Teemu Rintala).

Rajat

Aineistona käytetään tärkeimmiksi nähtyjä ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ohjaavia asiakirjoja. Ne on lueteltu kohdassa #Aineistot.

Aikataulu

Arviointityö alkoi elokuussa 2014 ja ensimmäinen vaihe päättyi 31.12.2014. Työn tuloksia käytetään Helsingin ilmastopolitiikan kehittämisessä vuonna 2015.

Jatkokysymystä tulosten hyödyntämisestä pohditaan syksyllä 2015.

Vastaus

Päätelmät

Ilmastotiekartan aineistotyön perusteella voi tehdä seuraavat päätelmät ja suositukset:

  1. Työssä tunnistettiin yli 600 osittain päällekkäistä toimenpidettä. Ilmastopolitiikan ohjaus tehostuisi jos olisi vähemmän mutta selkeämpiä toimenpiteitä.
  2. Toimenpiteissä ei ole kunnolla tunnistettu tärkeää mahdollisuutta ottaa asukas toimenpiteiden keskiöön toimijaksi, jolloin kaupunki ottaisi asukkaan ja organisaatioiden omia valintoja tukevan, edistävän ja mahdollistavan roolin.
  3. Ilmastopolitiikan tavoitteita tulisi selkeyttää ja tiivistää ja käyttää tarmokkaammin työn seurannan ja ohjauksen sekä viestinnän tukena.
  4. Pitäisi järjestelmällisesti pyrkiä yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden arviointiin ja tämän tiedon käyttöön priorisoinnissa.
  5. Elintarvikkeisiin liittyvät toimenpiteet olivat aliedustettuna, ja tätä puolta pitäisi vahvistaa.
  6. Nyt tehty toimenpide- ja tavoitetarkastelu pitäisi ottaa laajasti jatkosuunnittelun ja työskentelyn pohjaksi kaupunkiorganisaatiossa.
  7. Toimenpiteillä on myös toissijaisia vaikutuksia kuten pienpolton pinehiukkaspäästöt ja kevyen liikenteen terveyshyödyt. Vaikka näitä ei tässä työssä tarkasteltu, ne pitäisi jatkossa huomioida osana ilmastopolitiikkaa.

Ohjelmatason tulokset

Alla oleva teksti on tiivistelmä laajemmasta vastauksesta sivulla Helsingin ohjelmalliset energiatehokkuus- ja ilmastotoimenpiteet ja -tavoitteet#Vastaus

Tulosaineistoon on yhdistetty strategiatason tavoitteet, ohjelmatason toimenpiteet, päästötietoja melko karkealla luokituksella päästölähteiden tai elinkaariluokkien mukaisesti ja joitakin kustannustehokkuustietoja. Tästä aineistosta on tehty tilastoanalyysejä, joita voi tarkastella sivulla Helsingin ohjelmalliset energiatehokkuus- ja ilmastotoimenpiteet ja -tavoitteet#Vastaus. Tähän on koottu joitakin tärkeimpiä tuloksia.

Osa-alueittain toimenpiteitä oli eniten ilmastonmuutoksen hillinnässä (394) ja rakennusten energiatehokkuudessa (207), ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa selvästi vähemmän (130).

Toimenpiteitä tunnistettiin 641 erilaista. Kuitenkin osittaista päällekkäisyyttä toimenpiteissä oli aika paljon, mutta sitä ei tässä työssä erikseen arvioitu. Toimenpidelistassa tunnistettiin kuitenkin selkeyttämisen ja tiivistämisen tarve, jotta kokonaisuus olisi paremmin hallittavissa. Ilmastopolitiikan ohjaus tehostuisi jos olisi vähemmän mutta selkeämpiä toimenpiteitä.

Suurin osa toimenpiteistä kytkeytyi kaupunkiorganisaation omaan toimintaan, mikä on ymmärrettävää kaupungin omissa suunnitelmissa. Kuitenkin yritys tunnistettiin keskeiseksi toimijaksi 90 ja asukas 45 toimenpiteessä. Kaupunkiorganisaation suunnitelmat eivät siis ilmeisesti paljoakaan sisällä toimenpiteitä, joissa asukas otettaisiin toimenpiteiden keskiöön toimijaksi ja kaupunki ottaisi asukkaan omia valintoja tukevan, edistävän ja mahdollistavan roolin.

Runsaimmin toimenpiteitä kirjattiin tavoitteille, jotka liittyivät energiatehokkuuteen, välittömiin ilmastopäästöihin, kaupunkirakenteen ekotehokkuuteen ja joukkoliikenteeseen.

Tavoitteiden kokonaisuudesta voi todeta, että jatkotyöskentelyssä sitä olisi syytä selkeyttää. Ensinnäkin monet tavoitteet ovat keskenään samankaltaisia mutta eivät kuitenkaan identtisiä. Toisekseen monet tavoitteet olivat itse asiassa toisen tavoitteen osa- tai alatavoitteita, mutta tätä ei ollut raporteissa tunnistettu. Tästä tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkastelusta olisi siis mahdollista tehdä paljon tehokkaampi käytännön työkalu, jos tavoitteenasettelua selkeytettäisiin, yksinkertaistettaisiin ja sen jälkeen viestittäisiin sekä organisaation sisällä että ulospäin.

Kun tarkastellaan vaikutuksia eli niitä asioita, joihin toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan, huomataan toimenpiteiden kohdistuvan yleisimmin välittömiin hiilidioksidipäästöihin ja erityisesti liikenteeseen ja rakennusten lämmitykseen. Tämä on sinänsä järkevää, koska kaukolämpö, liikenne ja kulutussähkö on arvioiden mukaan kokonaispäästöiltään suurimpia vaikutusluokkia, ja siksi niissä odottaisi olevan eniten myös vähennyspotentiaalia. Tältä osin seuraa jatkokysymys siitä, mikä on yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuus ja kustannustehokkuus, ja tässä onkin jatkotyöskentelylle tilaa.

Merkillepantavaa on, että esimerkiksi elintarvikkeisiin, ravintoloihin tai syömiseen yleensä ei juuri löytynyt toimenpiteitä, vaikka tämä on yksittäisen kansalaisen osalta suurimpia hiilijalanjäljen aiheuttajia.

Nyt tuotettua aineistoa ja tilastotyökaluja voi ja kannattaisi käyttää kaupunkiorganisaation jatkotyöskentelyyn. Jokainen toimiala voisi käydä läpi omat toimenpiteensä, selkeyttää ja tiivistää niitä ja etsiä mahdollisia synergioita muiden kanssa. Parannettua toimenpidelistausta voisi käyttää myös budjettisuunnittelussa, jolloin olisi mahdollista luoda kytköksiä tietyn budjettimomentin, toimenpiteen ja hiilipäästövähenemän välille. Tällä tavalla toiminnan tuloksellisuutta voisi paremmin seurata. Tämä kehitys kuitenkin edellyttää, että monet ihmiset eri organisaatiotasoilta oikeasti perehtyvät nyt tuotetun aineiston ja tilastoanalyysien sisältöön ja mahdollisuuksiin. Tällainen kulttuurinmuutos edistäisi avoimuutta ja tehokkuutta ja olisi siksi kannatettavaa mahdollisista käynnistysvaikeuksista huolimatta.

Tulosten hyödyntäminen ja käytäntöjen kehittäminen

Yli 600 toimenpide-ehdotuksen kokonaisuus on aivan liian laaja, jotta sitä olisi helppo hahmottaa ja viestiä. Niinpä sitä voisi konkretisoida erilaisiin muotoihin. Tässä ehdotetaan joitakin:

Tehtävälista
Jotkin toimenpiteet ovat selkeästi jonkin tietyn organisaation osan tai jopa henkilön tarkkuudella kohdennettavissa. Niinpä niistä voisi rakentaa tehtävälistoja, joita kyseisen tahon oletetaan toteuttavan osana työtään. Näitä tehtäviä voisi nostaa myös tulos- tai kehityskeskusteluihin, jolloin ne integroituisivat osaksi normaalia johtamista.
Raportit
Jotkin toimenpiteet sisältävät selvittelyä tai suunnittelua. Tuloksena on siis jokin kirjallinen raportti tai muu julkaisu. Tämä julkaisu voidaan toteuttaa kohteellisesti internetissä, jolloin olisi helppo viestittää kaikille kiinnostuneille tahoille ensinnäkin että tällaista työtä ollaan tekemässä ja toisekseen missä vaiheessa työ kullakin hetkellä on. Linkittämällä toimenpiteitä ja raporttia ristiin saadaan eri toimijoille välitettyä tietoa siitä, että nämä asiat liittyvät asiallisesti toisiinsa.
Isot tarinat
Joskus lukuisat pienet toimenpiteen tai asiat on hankala hahmottaa, mutta kokonaisuutena ne muodostavat ison tarinan, joka on selkeä ja helposti viestittävissä. Tällainen esimerkki löytyy Helsingin energiapäätös 2015 -arvioinnista: Vaikka vaihtoehtoja on toistakymmentä ja ne sisältävät paljon yksityiskohtia ja epävarmuuksia, ne kuitenkin näyttävät jakautuvan kahteen luokkan: toiset energiaratkaisut lisäävät sähköntuotantoa ja omavaraisuutta, kun toiset lisäävät sähkön tarvetta kaukolämmön tuotannossa ja siten aiheuttavat riippuvuutta kansallisesta sähköntuotannosta. Tämä ero on useita kymmeniä tai jopa satoja miljoonia euroja vuodessa. Koska sähkömarkkinat ovat tällä hetkellä epävakaassa ja epäselvässä tilanteessa, on erittäin epävarmaa, kannattaako jatkossa olla sähkön tuottaja vai ostaja, ja tämä yksi iso kysymys vaikuttaa lukuisten pienten toimenpiteiden järkevyyteen. Niinpä kannattaa etsiä tällaisia isoja tarinoita, jotka auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia ja pienten yksityiskohtien merkitystä siinä.
Arvioinnit
Monet toimenpiteet ovat pieni osa monimutkaista kokonaisuutta, johon liittyvät liikenne, lämmitys, energiantuotanto, rakennusten energiakorjaukset ja monet muut asiat. Toimenpiteen merkityksen, kannattavuuden ja kiireellisyyden arviointi on siksi vaikeaa. Olisikin syytä tehdä laajoja vaikutusarviointeja, joissa erilaisten toimenpiteiden hyvyyttä arvioidaan osana kokonaisuutta. Rakennusten energiankulutuksen ja kaukolämmön tuotannon osalta tällaista on jo tehtykin: katso Helsingin energiapäätös 2015. Vaikka vaikutusarviointien tekeminen on työlästä ja asiantuntemusta vaativaa, ne ovat erittäin hyödyllisiä kokonaisuuksien hahmottamisessa ja asioiden priorisoinnissa. Toisaalta jos Helsingin energiantuotannon ja -kulutuksen kokonaisuus on jo arvioinnin muodossa kertaalleen kuvattu, uuden toimenpiteen liittäminen osaksi kokonaisuutta ei ole enää kovin työlästä. Tätä demonstroidaan sivulla Helsingin energiapäätöksen vaihtoehdot 2015.


Työntekijöiden motivointi ja ohjaaminen ilmastotyöhön

Seuraavaksi tarkastallaan työntekijöiden ja erityisesti tietotyötä tekevien motivointia ilmastotyöhön. Tarkastelussa erotellaan tietotyö eli suunnittelu varsinaisesta toteutuksesta, ja jälkimmäistä ei tarkastella muuta kuin toteamalla, että toteutuksen oletetaan tapahtuvan suunnitelman mukaisesti, kunhan suunnitelmasta on saatu hyvä. Tärkeintä tässä tarkastelussa on siis kysymys siitä, miten varmistetaan, että suunnittelu onnistuu. Suunnitelman kohteena voi olla hyvin monenlainen toiminta, esimerkiksi rakennushanke, tuki- tai verojärjestelmä, valistuskampanja tai kaupungin omassa toiminnassa sovellettava työnteon toimintamalli. Olennaista on, että suunnitelmassa luodaan konkreettisia ohjeita jonkin työn tekemiseen ja että kyseisellä työllä on yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikutuksia (kuten tässä tapauksessa vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään tai sopeutumiseen).

Luonnollisesti tietotyöläiselle on tärkeää, että hänen omalla työllään eli tässä tapauksessa tuottamillaan suunnitelmilla on merkitystä. Jos määriteltyjä tavoitteita todella käytetään työn seurannan ja ohjauksen välineenä, työntekijän kannattaa linkata oma suunnitelmansa mahdollisimman tarkasti osaksi sellaisia tavoitteita, joihin sillä on perusteltu yhteys. Tämä perustelu on kuvattava, jotta sitä voivat muut (kuten esimies) arvioida. Lisäksi kun suunnitelma linkataan tavoitteeseen, täytyy katsoa läpi myös muut tavoitteeseen linkatut suunnitelmat ja ottaa kantaa siihen, tukevatko tai estävätkö ne toisiaan tai ovatko ne ehkä päällekkäisiä. Näissä kuvauksissa kannattaa olla täsmällinen, jotta ne ohjaavat toimintaa.

Jotta tämä toimisi, pitää olla kokonaisvaltaisesti kuvattuna se tavoitteisto, jota tavoitellaan. Tavoitteet on syytä rakentaa siten, että isommat tavoitteet pilkkoutuvat alatavoitteiksi, jotka kytkeytyvät varsinaisiin suunnitelmiin. On syytä miettiä, miten yleisen tason periaatteet saadaan kuvattua osana yksityiskohtaisia suunnitelmia. Tässä ehkä riittää, että yksityiskohtaisen suunnitelman kirjoittaja tietää, mistä yleisen tason periaatteet löytyvät, ja tarkistaa että suunnitelma on näiden mukainen. Kohteellisuus auttaa tavoitetiedon leviämisessä ja käyttöönotossa. Siksi olisikin tärkeää, että sekä tavoitteet että konkreettiset suunnitelmat tuotetaan ja jaetaan tiedoksi kohteellisesti.

Suunnitelmien linkkaaminen tavoitteisiin on aluksi varmaankin laadullista, jolloin vain kuvaillaan millaisia yhteyksiä voisi olla. Kuitenkin on syytä pyrkiä täsmentämään ja kehittämään kuvauksia määrällisiksi. Tässäkin auttaa, jos rakennetaan kokonaisvaltainen vaikutusarviointi, jossa kuvattuihin yksityiskohtiin suunnitelmat sitten liittyvät. Esimerkiksi suunnitelma jolla lisätään energiatehokkaiden ikkunoiden vaihtamista Helsingissä liittyy varmaankin sekä ilmastopäästöihin ja kustannuksiin jollain tavalla, jota suunnittelijan on vaikea kuvata. Mutta jos tarjolla on yksityiskohtainen vaikutusarviointi, jossa on kuvattuna rakennuskannan koko ja tämänhetkinen laatu, voidaan paljon täsmällisemmin kuvata, mihin rakennuskannan osaan toimenpide kohdistuisi ja kuinka paljon se maksaisi. Ilmastovaikutuksia suunnittelijan ei tarvitsisi lainkaan arvioida, koska ikkunanvaihtojen määrä muuttuisi energiantarpeen, sitten energiantuotannon ja lopulta ilmastopäästöjen muutoksiksi automaattisesti osana vaikutusarviointimallia. Täytyy vain kuvata ikkunoiden ja energiatehokkuuden muutos rakennuskannassa.

Perustelut

Katso tarkempia kuvauksia työsuunnitelmasta keskustelusivulta.

Aineistot

Aineistoista löytyviä tavoitteenmäärittelyjä ja toimenpidekuvauksia ja niiden välisiä suhteita kuvataan sivuilla:

Kuvassa on esitetty ongelmanasettelu: ilmastonsuojelun toimenpiteet kaupungin hallinnon eri tasoilla ja miten tavoitteet jalkautuvat toimenpiteiksi.

Ilmastonsuojelun toteutuminen 1 08092014.jpg

Tärkeimmät kolme strategiaa (kuvassa strategiataso):

Tärkeimpiä ohjelmia ja suunnitelmia (kuvassa ohjelmataso):

Tärkeimpiä hallintokuntien omia ohjelmia ja suunnitelmia. Näitä ei kuitenkaan ehditty tämän tutkimuksen puitteissa käydä läpi. (kuvassa hallintokuntien suunnittelun taso):

Katso myös

Helsingin ilmastonmuutos -tiekartta

--# HUOM: Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa on hyviä toimenpiteitä. Sen ohjausvaikutus on kuitenkin vähäisempi kuin kaupungin omien strategioiden. Lisäksi siinä mainittu päästötavoite -39 % vuodesta 1990 vuoteen 2030 on kovin löysä, sillä Helsinki saavuttaa peruskenaariossakin tavoitteen ennen vuotta 2020 eli yli kymmenen vuotta etuajassa. --Sonja-Maria Ignatius (keskustelu) 5. syyskuuta 2014 kello 17.36 (UTC)

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030

Keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi Helsingin kaupungissa

Muuta

Aiheeseen liittyviä tiedostoja