Keskustelu:Perheenyhdistämisen edellytykset

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perheenyhdistämisen keskustelut Otakantaa-sivuilla

Alla olevat keskustelut on käyty Otakantaa-sivustolla loka-marraskuun 2016 aikana.[11]. Tähän on kerätty keskustelu kokonaisuudessaan ja tehty siitä aiheeseen liittyvät päätelmät.

Vaikutukset perheisiin

Mitä vaikutuksia perheenyhdistämisen lisäedellytysten käyttöönotolla kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenyhdistämisen kohdalla olisi?

  • Perheenyhdistäminen parantaa kotoumista. Perheestä erossa olevilla on useammin heikompi kielitaito, työllistymisvaikeuksia, ongelmia koulutukseen osallistumisessa, vakavia masennus- ja ahdistusoireita ja univaikeuksia. [1][2]
  • Perhe-elämän vietto on ihmisoikeus. Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen estää oikeuden toteutumista.
  • YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on selvittänyt perheenyhdistämisen ja kotoutumisen yhteisvaikutuksia. Selvityksen mukaan perheen merkitys on keskeinen opintojen, työllistymisen ja juurtumisen kannalta. Erillään perheestä eläminen aiheuttaa niin henkistä kuin fyysistä pahoinvointia. Perheen yhteen saattaminen on usein pakolaisen ensimmäinen ja tärkein päämäärä uudessa kotimaassa.[2]
  • Lisäedellytykset rikkovat EU:n perheenyhdistämisdirektiivin tavoitetta.
  • Ihmissalakuljetus luultavasti lisääntyisi.
  • Kansainväliset sopimukset edellyttävät, että perheenyhdistämiselle asetut kriteerit eivät tosiasiallisesti rajoita oikeutta perheenyhdistämiseen. Lisäedellytykset aiheuttaisivat näiden sopimusten rikkomisen. Ks. mm. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, artiklat 9 ja 10,[3] ja Euroopan ihmisoikeussopimus[4].
  • Perheenyhdistämisen kiristyksiä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 43/2016 vp) todettiin, että turvapaikan tai toissijaista suojelua saaneiden henkilöiden elämäntilanteeseen ja -hallintaan saattaa liittyä henkilöiden taustasta ja kokemuksista johtuvia haasteita, kuten mielenterveysongelmia ja muita terveydellisiä haasteita.[5]. Tällaiset tekijät ovat jo sellaisenaan omiaan vaikeuttamaan muun muassa työllistymistä. Perhe-elämän estäminen ja lähimmäisistä erossa pitäminen ei edistä kotoutumista, työllistymistä tai traumoista kärsivän ihmisen toimintakykyä.

Perheestä erossa ololla on yhteys maahanmuuttajien hyvinvointiin ja kotoutumiseen

THL/ monikulttuurisuus 4. marraskuuta 2016 kello 8.40.49

Perheenyhdistämisen lisäedellytykset vaikeuttavat perheenyhdistämistä, vaikka tutkimusten mukaan perheestä erossaolon ja perheenyhdistämiseen liittyvien vaikeuksien on todettu olevan tärkeä pakolaisten kotoutumista vaikeuttava tekijä. Perheestä erossa olevilla on useammin heikompi kielitaito, työllistymisvaikeuksia, ongelmia koulutukseen osallistumisessa, vakavia masennus- ja ahdistusoireita ja univaikeuksia.

Lähde: Rask ym. (2016) Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 3/2016.

ks. myös esim. A new beginning.Refugee integration in Europe. Outcome of an EU funded project on Refugee Integration Capacity and Evaluation (RICE). September 2013. UNHCR.


Perheenyhdistämistä ei pidä enää vaikeuttaa

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 10.45.25

Suomen Pakolaisapu vastustaa perheenyhdistämiseen kaavailtuja lisäkiristyksiä. Perhe-elämän vietto on ihmisoikeus. Tämän oikeuden toteutuminen on jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa monelle mahdotonta, eikä edellisten kiristysten seurauksia ole riittävissä määrin selvitetty. Kiristysten sijaan perheenyhdistämistä tulisi helpottaa sekä käytännössä että laissa. Ennen kuin näiden kolmen lakimuutosten seuraukset tunnetaan, uusia kiristyksiä ei pidä suunnitella. Inhimillisestä näkökulmasta kiristyksille ei ole perusteita.

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen heikentää merkittävästi onnistuneen kotoutumisen edellytyksiä sekä lisää turvapaikanhakua. Lisäkiristykset kääntyisivät siis hallituksen tavoitteena olevaa hallittua maahanmuuttoa vastaan. Lisäkiristykset vaikeuttaisivat Suomessa jo oleskelevien ihmisten kotoutumista. Pakolaisten onnistunut kotoutuminen on niin yhteiskunnan kuin yksilön etu. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on selvittänyt perheenyhdistämisen ja kotoutumisen yhteisvaikutuksia: http://www.unhcr.org/protection/operations/52403d389/new-beginning-refugee-integration-europe.html.

Perheen vaikutus kotoutumiseen on merkittävä kaikenikäisillä ja eri syistä maahan muuttaneilla. Perheenyhdistämisen hakeminen on jo nykyään erityisen vaikeaa kansainvälistä suojelua saaneille sen korkeiden kustannusten ja käytännön haasteiden vuoksi.

Perheenyhdistämisestä on jo edellisten, vuosina 2010 ja 2012 tehtyjen kiristysten seurauksena tehty kansainvälistä suojelua saaneille erittäin vaikeaa. Pelkästään hakemuksen jättämisen liittyvä byrokratia ja kustannukset estävät monien perheiden mahdollisuudet viettää yhteistä elämää, ja vaatimus toimeentuloedellytyksestä vaikeuttaa tätä entisestään.

Byrokratiaan vuonna 2012 tehdyt kiristykset romahduttivat hakemusten määrän. Laskua tuli vuodessa 70 prosenttia, ja taso on pysynyt noin 600-700 vuodessa siitä lähtien.

Käytännön vaikeudet hakemuksen vireillepanoon tulisi ratkaista ennen kuin lisäkiristyksiä edes harkitaan. Tämänhetkisessä lainsäädännössä perheenyhdistäminen on edelleen periaatteellisella tasolla olemassa, mutta käytännössä ihmisoikeus perhe-elämän vietosta ei pakolaisten osalta toteudu.


Lisäkiristykset kääntyisivät hallituksen tavoitteena olevaa hallittua maahanmuuttoa vastaan

Pakolaisapu 7. marraskuuta 2016 kello 15.15.42

Suomen Pakolaisapu vastustaa perheenyhdistämiseen kaavailtuja lisäkiristyksiä. Perhe-elämän vietto on ihmisoikeus. Tämän oikeuden toteutuminen on jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa monelle mahdotonta, eikä edellisten kiristysten seurauksia ole riittävissä määrin selvitetty. Kiristysten sijaan perheenyhdistämistä tulisi helpottaa sekä käytännössä että laissa. Ennen kuin näiden kolmen lakimuutosten seuraukset tunnetaan, uusia kiristyksiä ei pidä suunnitella. Inhimillisestä näkökulmasta kiristyksille ei ole perusteita.

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen heikentää merkittävästi onnistuneen kotoutumisen edellytyksiä sekä lisää turvapaikanhakua.

Lisäkiristykset kääntyisivät siis hallituksen tavoitteena olevaa hallittua maahanmuuttoa vastaan. Lisäkiristykset vaikeuttaisivat Suomessa jo oleskelevien ihmisten kotoutumista. Pakolaisten onnistunut kotoutuminen on niin yhteiskunnan kuin yksilön etu. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on selvittänyt perheenyhdistämisen ja kotoutumisen yhteisvaikutuksia: [12].

Perheen vaikutus kotoutumiseen on merkittävä kaikenikäisillä ja eri syistä maahan muuttaneilla. Perheenyhdistämisen hakeminen on jo nykyään erityisen vaikeaa kansainvälistä suojelua saaneille sen korkeiden kustannusten ja käytännön haasteiden vuoksi. Perheenyhdistämisestä on jo edellisten, vuosina 2010 ja 2012 tehtyjen kiristysten seurauksena tehty kansainvälistä suojelua saaneille erittäin vaikeaa. Pelkästään hakemuksen jättämisen liittyvä byrokratia ja kustannukset estävät monien perheiden mahdollisuudet viettää yhteistä elämää, ja vaatimus toimeentuloedellytyksestä vaikeuttaa tätä entisestään.

Byrokratiaan vuonna 2012 tehdyt kiristykset romahduttivat hakemusten määrän. Laskua tuli vuodessa 70 prosenttia, ja taso on pysynyt noin 600-700 vuodessa siitä lähtien.

Käytännön vaikeudet hakemuksen vireillepanoon tulisi ratkaista ennen kuin lisäkiristyksiä edes harkitaan. Tämänhetkisessä lainsäädännössä perheenyhdistäminen on edelleen periaatteellisella tasolla olemassa, mutta käytännössä ihmisoikeus perhe-elämän vietosta ei pakolaisten osalta toteudu.


Lisäedellytysten käyttöönotto lisäisi pahoinvoivien ihmisten määrää

@SPRTiinaSalmio 8. marraskuuta 2016 kello 12.20.51

Suomen Punaisella Ristillä on tällä hetkellä 64 vastaanottokeskusta ja kotouttamistoimintaa eri puolilla Suomea. Suomen Punaisen Ristin kokemusten mukaan jo aiemmin tehdyt tiukennukset ovat tehneet perheenyhdistämisestä käytännössä hyvin vaikeaa ja niiden vaikutukset näkyvät parhaillaan yksin tulleiden alaikäisten ja vastaanottokeskuksissa kuntiin siirtymistä odottavien henkisenä pahoinvointina. Huoli vaimon tai miehen ja/tai lasten turvallisuudesta on jatkuva ja epävarmuus perheen tulevaisuudesta heikentää kykyä osallistua täysipainoisesti kotoutumista tukevaan toimintaan.

Rask et al. (2016, 273) mukaan: ”Kansainvälisten tutkimusten mukaan ilman perheenjäseniään muuttaneilla pakolaisilla on jatkuva huoli kotimaan turvattomiin oloihin jääneistä perheenjäsenistään”. Tutkijoiden mukaan ”[a]iemmat tutkimukset ovat osoittaneet selvän yhteyden perheestä erossaolon ja pakolaisten mielenterveyden ja kotoutumisen välillä” (Rask et. al. 2016, 275). Lisäedellytysten käyttöönotto lisäisi pahoinvoivien ihmisten määrää.

Viimeisten vuosien aikana tehtyjen kiristysten vaikutuksia ei ole arvioitu. Perheenyhdistämishakemusten määrä (suhteessa myönnettyihin oleskelulupiin) on kuitenkin laskenut merkittävästi vuoden 2010 jälkeen. Suomen Punainen Risti toivoo, että sisäministeriö yhteistyössä Maahanmuuttoviraston ja ulkoasiainhallinnon kanssa paneutuu pakolaisten perheenyhdistämisjärjestelmässä oleviin haasteisiin, laatii tarvittavat selvitykset sekä arvioinnit ja ryhtyy käytännön toimenpiteisiin ongelmien korjaamiseksi ennen kuin käytäntöjä jälleen kiristetään. Pahimmillaan kiristyksillä on jo ollut erittäin kielteinen vaikutus Suomeen jäävien henkilöiden kotoutumiselle.

Lähde: Rask, Shadia; Paavonen, Anna-Marie; Lilja, Eero; Koponen, Päivikki; Suvisaari, Jaana; Halla, Tapio; Koskinen, Seppo; Castaneda, Anu. 2016. Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 81:3, 273-287.


Pakolaisten perhe-elämästä tehty jo lähes mahdotonta, lisäkiristysten suunnittelu epäinhimillistä politiikkaa

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 18.00.48

Amnesty International vastustaa perheenyhdistämisen vaikeuttamista. Amnesty on lausunut asiasta aiemmin tänä vuonna sisäministeriölle [13] ja eduskunnan hallintovaliokunnalle [14] toimeentuloedellytystä koskevan esityksen yhteydessä. Esitetyt kannanotot perusteluineen koskevat myös nyt arvioitavia lisäedellytyksiä. Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen entisestään tekisi monille kansainvälistä suojelua saaville perhe-elämän viettämisestä Suomessa mahdotonta. Monille se on sitä jo nyt.

Perheenyhdistämistä vaikeutettiin huomattavasti vuosina 2010 ja 2012 tehdyillä muutoksilla, joiden vaikutuksia ei selvitetty ennen ryhtymistä kesällä hyväksyttyihin uusiin, epäinhimillisiin kiristyksiin. Jo seuraavien kiristysten suunnittelu ennen kuin kolmea aikaisempaa muutoskokonaisuutta on arvioitu on lainsäätämisen laadun kannalta arveluttavaa.

Vuonna 2010 lakiin lisättiin säännökset oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista iän selvittämiseksi ja säännös perheenyhdistämishakemuksen hylkäämisestä maahantulosäännösten kiertämisen perusteella, jos perheenkokoajan tulkitaan antaneen perhesuhteistaan vääriä tietoja. Kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden perheenyhdistämisen ehdoksi asetettiin toimeentuloedellytys silloin, kun perhe tulkitaan ns. uudeksi perheeksi. Lakiin lisättiin säännös, jonka nojalla oleskelulupa perhesiteen perusteella myönnetään vain, mikäli lapsi on yhä alaikäinen myös hakemuksen ratkaisuhetkellä. Hakemusten käsittely on saattanut käytännössä pitkittyä jopa vuosien mittaiseksi prosessiksi ja perheenyhdistämistä hakeva lapsi on prosessin kestäessä saattanut täysi-ikäistyä, mikä on johtanut hakemusten hylkäyksiin. Vuonna 2010 mahdollistettiin myös hakemuksen välitön hylkääminen perusteettomana ilman asianosaisten kuulemista.

Vuonna 2011 hyväksytyn muutoksen myötä Suomessa oleskeleva perheenkokoaja ei enää saa perheenyhdistämisprosessia vireille, vaan hakemuksen voi jättää vain ulkomailla oleskeleva perheenjäsen Suomen harvassa edustustoverkostossa. Hakemuksen jättäminen edellyttää raskaita ja kalliita matkoja ja byrokraattisten esteiden ylittämistä. Esimerkiksi Somaliasta hakijoiden on matkustettava Suomen edustustoon Keniaan tai Etiopiaan, Afganistanista Intiaan ja Syyriasta Turkkiin. Konfliktialueilla asuvien on usein mahdotonta saada Suomen tunnustamia asiakirjoja, ja esimerkiksi somalialaisista huomattavalla osalla ei ole passia. Turkki taas on kuluvana vuonna jättänyt myöntämättä viisumeita perheenyhdistämistä Suomeen hakeville syyrialaisille. Matkustaminen ja ulkomailla oleskelu edellyttää merkittäviä varoja, ja lähetystöön on yleensä matkustettava toistuvasti.

Perheenyhdistämishakemuksen jättäminen on ollut myös maksullista toukokuusta 2016 alkaen.


Turvallisia ja laillisia reittejä ei saa estää

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 18.16.56

Loppuvuodesta 2015 julkaistuun hallituksen turvapaikkapoliittiseen toimenpideohjelmaan perustuneita useita vuoden 2016 aikana kiireellisellä aikataululla tehtyjä, kansainvälisen suojelun saajien perus- ja ihmisoikeussuojan tasoon syvällisesti puuttuneita lainsäädäntökiristyksiä on perusteltu pyrkimyksillä tehdä Suomesta ”vähemmän houkutteleva maa” turvapaikanhakijoille sekä niin sanottujen ”vetovoimatekijöiden” poistamisella.

Amnesty International pitää kehitystä erittäin huolestuttavana. Käynnissä on historian vakavin pakolaiskriisi, joka koettelee ennen kaikkea Euroopan ulkopuolisia köyhiä ja kehittyviä maita, joissa oleskelee 86 % maailman pakolaisista. Amnesty toivoisi myös Suomen kaltaisten rikkaiden valtioiden vastaavan tilanteeseen solidaarisesti vastuuta ottamalla ja pyrkimällä löytämään sotaa, vainoa, summittaista väkivaltaa ja muita vakavia ihmisoikeusloukkauksia pakenevien auttamiseksi humanitaarisesti kestäviä ratkaisuja, ei keskinäisellä kilpajuoksulla pohjalle.

Suomea ei voida pitää ”erityisen houkuttelevana” turvapaikkamaana, ja Suomelle poikkeuksellisen vuoden 2015 jälkeen maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä on vuonna 2016 palannut jotakuinkin samalle tasolle, jolla se on ollut koko 2000-luvun, erityisesti kun ottaa huomioon, että merkittävä osa vuoden aikana saapuneista turvapaikanhakijoista ei ole tullut maahan omatoimisesti, vaan hallitusti EU:n sisäisten siirtojen puitteissa. Maailman pakolaistilanteen vuoksi Amnesty International vaatii valtioita kehittämään ja ottamaan käyttöön uudelleensijoittamis- ja kiintiöjärjestelmien rinnalle lisää laillisia ja turvallisia keinoja pakolaisille saada suojelua. Perheenyhdistäminen on yksi niistä keinoista. Kuten surulliset uutiset ja Amnestyn raportit Euroopan rajoilta valitettavasti vahvistavat, Euroopan maiden pyrkimys ennenkaikkea entistä tehokkaampaan rajojen sulkemiseen, kansainvälistä suojelua tarvitsevien pitämiseen maanosan ulkopuolella ja turvallisten reittien puute ajavat pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia uhkarohkeille ja vaarallisille reiteille. Myös perheenyhdistämisen kiristäminen Euroopassa tulee ajamaan lisää suojelun tarpeessa olevia epätoivoisia ihmisiä ihmissalakuljettajien uhreiksi ja luo siten järjestäytyneelle rikollisuudelle lisää jalansijaa.

Perheenyhdistämistä ei tule estää vaan sitä tulee edistää yhtenä turvallisena ja hallittuna keinona auttaa kansainvälisen suojelun tarvitsijoita ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ryhmiä, kuten perheitä, naisia ja lapsia.


Perhe-elämän suojaa koskevan perus- ja ihmisoikeuden tekeminen tyhjäksi perheenyhdistämisdirektiivin tarkoituksen vastaista

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 19.38.19

Perheenyhdistämisen kiristyksiä on perusteltu perheenyhdistämisdirektiivin (2003/86/EY) sallimilla lisäkriteereillä, ”vetotekijöiden” karsimisella kotimaisesta lainsäädännöstä ja sen estämisellä että Suomi näyttäytyisi muita EU-maita ”houkuttelevampana turvapaikanhakumaana”. Pyrkimyksenä on siis ohjata lainsäädäntöä EU-oikeuden jäsenvaltioille asettamalle absoluuttiselle minimitasolle.

Komissio on täsmentänyt direktiivin vaatimuksia sen soveltamista koskevalla tiedonannolla. Tulkintaohjeessa painotetaan että perheenyhdistämisen salliminen on pääsääntö ja direktiivin sallimia poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Jäsenvaltiot eivät saa käyttää harkintavaltaansa tavalla joka olisi vastoin direktiivin tavoitetta,eli perheenyhdistämisen edistämistä. Erityisesti direktiiviä tulkittaessa on huomioitava perusoikeudet, kuten yksityis- ja perhe-elämän suoja, syrjimättömys ja lapsen oikeudet siten kuin ne on vahvistettu mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa. (Komission tiedonanto (COM(2014) 210) oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY soveltamista koskevista ohjeista s. 3)

Myös EU:n tuomioistuin on todennut perheenyhdistämisen sallimisen pääsäännöksi ja korostanut, että jäsenvaltion mahdollisuutta edellyttää lisäedellytyksien täyttymistä on tulkittava suppeasti. Jäsenvaltiot eivät saa käyttää niille annettua harkintavaltaa tavalla, joka olisi vastoin direktiivin tavoitetta ja tehokasta vaikutusta. (Asia C-578/08 (Chakroun), tuomio 4.3.2010, kappale 43; yhdistetyt asiat C-356/11 ja C-357/11 (O. & S. v. Maahanmuuttovirasto), tuomio 6.12.2012, kappale 74.) Tuomioistuin on painottanut, että lisäedellytysten käytössä on erityisesti huomioitava perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu perhe-elämän suoja ja lapsen oikeuksia koskeva 24 artikla, erityisesti lapsen edun huomioon ottamista koskeva artiklan 2 kohta ja 3 kohta, jonka mukaan jokaisella lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti. (Yhdistetyt asiat C-356/11 ja C-357/11 (O. & S. v. Maahanmuuttovirasto), tuomio 6.12.2012, kappale 82)

Direktiivi asettaa pakolaisaseman saaneiden perheenyhdistämistä koskevia suotuisampia edellytyksiä koskevia velvoitteita. Näiden soveltamista voidaan rajoittaa rajaamalla ne koskemaan esimerkiksi hakemuksia, jotka on esitetty kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä. Komissio on painottanut että jäsenvaltioita kannustetaan olemaan soveltamatta näitä valinnaisia rajoitteita. Jäsenvaltioiden tulisi tunnustaa pakolaisten erityinen ahdinko ja heidän perheenyhdistämistä hakiessaan usein kohtaamansa vaikeudet, kuten vaikeat, pitkäkestoiset prosessit asiakirjojen saamiseksi sekä vaikeudet päästä käytännössä asioimaan viranomaisten kanssa. (Komission tiedonanto (COM(2014) 210) s. 22)

Perhe-elämän estäminen käytännössä kokonaan näyttäytyy perustavanlaatuisesti direktiivin tarkoituksen vastaisena eikä sitä tulisi perustella direktiivin nojalla.

Toteuttamisen mallit

Minkälaisia malleja näiden lisäedellytysten toteuttamiseksi on olemassa?

  • Lisäedellytykset käytännössä lakkauttavat perheenyhdistämisen. Toteutustavalla ei ole tähän olennaista vaikutusta.
  • Toimeentuloedellytystä voi tulkita joko kaavamaisesti tiettyyn tulorajaan verrattuna tai arvioida, joutuisiko hakija todennäköisesti turvautumaan toimeentulotukeen. Jälkimmäinen tapa on KHO:n ja komission kannan mukainen.[6][7]
  • Toimeentuloedellytystä voi soveltaa yksin maahan tulevaan lapseen, tai sitten lapsen edun voi katsoa menevän toimeentuloedellytyksen edelle, jolloin sitä ei sovelleta. Jälkimmäiselle kannalle on kallistunut esimerkiksi perustuslakivaliokunta.[8]

Lisäedellytyksiä ei tule ottaa käyttöön

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 10.54.09

Perheenyhdistämistä on vaikeutettu paitsi laissa, myös käytännön tasolla. Toimeentuloedellytyksen käyttöönotto käytännössä lakkauttaa mahdollisuuden perheenyhdistämiseen kansainvälistä suojelua saaneilta. Tämän tutkimuksen työryhmän esittelemien kansainvälisten tutkimusten mukaan lisäedellytysten käyttöönotoilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta perheenyhdistämiseen. Lisäedellytysten sijaan perheenyhdistämistä tulisi helpottaa.

Kotouttamisen pakollisuus

Edistäisikö kotouttamisedellytyksen käyttöönotto ja kotouttamistoimiin osallistumisen tekeminen pakolliseksi kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä kotoutumista?

  • Kotouttamistoimia edellytetään jo nyt, joten tällä ei olisi merkitystä. Kotoutumisen kannalta on ratkaisevaa perheen yhdistäminen.

Perheenyhdistäminen on onnistuneen kotoutumisen edellytys

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 10.58.10

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on tehnyt Euroopan laajuisen selvityksen perheen merkityksessä kotoutumiseen. Selvityksen mukaan perheen merkitys on keskeinen opintojen, työllistymisen ja juurtumisen kannalta. Erillään perheestä eläminen aiheuttaa niin henkistä kuin fyysistä pahoinvointia. Perheen yhteen saattaminen on usein pakolaisen ensimmäinen ja tärkein päämäärä uudessa kotimaassa. [15].

Suomeen muuttaneelta edellytetään jo nyt osallistumista kotoutumiskoulutukseen. Ulkomailla asuvien perheenjäsenten verkko-opiskelu on esimerkiksi konfliktia käyvässä maassa tai pakolaisleiriolosuhteissa mahdotonta. Parhaiten kotoutumista tuetaan mahdollistamalla perhe-elämän vietto Suomessa.


Lisäedellytykset vaikeuttavat kotoutumista

@SPRTiinaSalmio 8. marraskuuta 2016 kello 12.26.01

SPR:n mielestä perheenyhdistämiselle ei tulisi asettaa lisäedellytyksiä, sillä perheenyhdistäminen on jo tällä hetkellä vaikeaa. Mahdollisilla uusilla tiukennuksilla lisätään ihmisten siirtymistä salakuljettajia hyödyttäville laittomille reiteille.

Kotoutumisedellytys perheenyhdistämisen edellytyksenä ei edistä kotoutumista vaan perheenyhdistämisen vaikeutuminen tekee kotoutumisesta vaikeaa. Ilman perhettä elävän jatkuva huoli vaikeuttaisi henkilön keskittymistä opintoihin tms., jotka olisivat mahdollisena edellytyksenä perheenyhdistämiselle. (Vrt. Rask et al 2016.)

Lähde: Rask, Shadia; Paavonen, Anna-Marie; Lilja, Eero; Koponen, Päivikki; Suvisaari, Jaana; Halla, Tapio; Koskinen, Seppo; Castaneda, Anu. 2016. Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 81:3, 273-287.


Perhe-elämän estäminen ei estä kotoutumista

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 19.57.15

Perhe on ensiarvoisen tärkeä tekijä konflikteja ja vainoa paenneiden, esimerkiksi kidutusta kokeneiden ja usein vakavista traumoista kärsivien kansainvälisen suojelun tarvitsijoiden hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja kotoutumisen mahdollistamisen kannalta. Pyrkimys vaikeuttaa mahdollisesti entisestään usein traumaattisista kokemuksista kärsivien henkilöiden oikeutta nauttia perustavanlaatuisesta ihmisoikeudesta, perhe-elämästä, näyttäytyy varsin erikoisena kotoutumisen edistämistä koskevien tavoitteiden suhteen. Kuten jo edellisiä perheenyhdistämisen kiristyksiä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 43/2016 vp) tunnustettiin, turvapaikan tai toissijaista suojelua saaneiden henkilöiden elämäntilanteeseen ja -hallintaan saattaa liittyä henkilöiden taustasta ja kokemuksista johtuvia haasteita, kuten mielenterveysongelmia ja muita terveydellisiä haasteita (s. 20). Tällaiset tekijät ovat jo sellaisenaan omiaan vaikeuttamaan muun muassa työllistymistä. Perhe-elämän estäminen ja lähimmäisistä erossa pitäminen ei edistä kotoutumista, työllistymistä tai traumoista kärsivän ihmisen toimintakykyä.

Toimeentuloedellytyksen asettamista koskevan hallituksen esityksen yhdeydessä sisäministeriö ja valtioneuvosto arvioivat myös muiden direktiivin sisältämien lisäedellytysten soveltuvuutta Suomen lainsäädäntöön. Muut edellytykset, kuten kotoutumisedellytys, kuitenkin katsottiin arvioinnissa epätarkoituksenmukaisiksi. Esityksessä myös mm. todettiin, että objektiivisten kriteereiden määrittäminen kotoutumiselle olisi haastavaa.

Asuntoedellytys

Asuntoedellytys: pitäisikö perheenyhdistäjältä vaatia, että hänellä on perheelle kunnollinen asunto?

  • Asuntoedellytys on tarpeeton, koska perheenyhdistäjällä on varaa asuntoon, jos toimeentuloedellytys täyttyy.
  • Asuntoedellytys edellyttäisi kaksivaiheista prosessia, koska ei ole mielekästä vaatia hankittavaksi perheasuntoa, ennen kuin yhdistäminen on ehdollisena myönnetty.

Toimeentuloedellytys riittää asuntoedellytyksen täyttymiseksi

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 11.04.43

Kuten hallituksen esityksessäkin todettiin keväällä, toimeentuloedellytys takaa täyttyessään myös asunnon. Toimeentuloedellytys on niin korkea, että sen täyttymisen tulee yksin riittää vakuudeksi siitä, että myös asunto järjestyy. Kuntien vuokra-asuntojen suhteen asuntoedellytys on käytännössä vaikea toteuttaa, sillä yksin Suomessa asuvalle perheenkokoajalle tuskin myönnetään useamman hengen asuntoa ennen kuin perhe on Suomessa. Asuntoedellytyksen käyttöönotto vaatisi siis myös asuntopoliittisia toimia. Selvitystyöryhmän mukaan lisäedellytykset koskisivat korkeintaan muutamaa kymmentä ihmistä, ja tällaisen pienen ryhmän vuoksi näin merkittävien muutosten selvitys ja valmistelu ei ole järkevää hallituksenkin tavoitteleman norminpurun nimissä. Asuntoedellytystä ei tule vaatia kansainvälistä suojelua saaneilta, ja myös toimeentuloedellytysvaatimusta tulisi uudelleen harkita tai vähintään laskea vaadittavaa tulorajaa, jotta perheenyhdistämisoikeus käytännössä voisi toteutua.


Perheenyhdistämiselle ei tule asettaa lisäedellytyksiä

@SPRTiinaSalmio 8. marraskuuta 2016 kello 12.39.16

Ks. SPR:n kommentti edellä. SPR:n mielestä perheenyhdistämiselle ei tulisi asettaa lisäedellytyksiä, sillä perheenyhdistäminen on jo tällä hetkellä vaikeaa.

Suomen Punainen Risti painottaa, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kansainväliset sopimukset edellyttävät, että perheenyhdistämiselle asetut kriteerit eivät tosiasiallisesti rajoita oikeutta perheenyhdistämiseen. Asuntoedellytys voi viedä oikeuden nauttia perhe-elämää. (Ks. mm. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, artiklat 9 ja 10, [16], Euroopan ihmisoikeussopimus (19/1990, artikla 8))


Jo kertaalleen epätarkoituksenmukaiseksi arvioituja lisäedellytyksiä ei tule asettaa

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 20.03.42

Aiemmin vuonna 2016 annetussa toimeentuloedellytyksen asettamista koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 43/2016 vp) sisäministeriö ja valtioneuvosto arvioivat muiden perheenyhdistämisen lisäedellytysten soveltuvuutta Suomen lainsäädäntöön, ja mm. asuntoedellytys katsottiin arvioinnin perusteella epätarkoituksenmukaiseksi. Asuntoedellytyksen toteuttaminen katsottiin mm. hallinnollisesti haastavaksi. Esityksessä todettiin aiheellisesti myös mm., että käytännössä asunnon olemassaoloa koskevaa todistusta on mahdotonta edellyttää esitettäväksi vielä perheenjäsenen oleskeluluvan hakemuksentekovaiheessa, jolloin lupaprosessin lopputulos ei ole hakijan tiedossa - huomioiden lisäksi, että perheenjäsenten oleskelulupien käsittelyajat ovat melko pitkät, keskimäärin noin yhdeksän kuukautta. Komissio on tiedonannossaan todennut, että jos odotus- ja käsittelyajat ovat pitkät, niin vaatimuksen täyttyminen hakemuksen esittämisajankohtana voi olla suhteetonta ja vastoin direktiivin tavoitetta ja tehokasta vaikutusta, sillä siitä aiheutuu perheenkokoajalle merkittävä taloudellinen ja hallinnollinen lisärasite.

Asuntoedellytys tai muut lisäedellytykset olisivat myös päällekkäisiä jo asetetun toimeentuloedellytyksen kanssa ja olisivat omiaan aiheuttamaan vain entistä enemmän ylimääräistä hallinnollista taakkaa viranomaisten harteille.

Lisäedellytysten vaikutukset

Mitä vaikutuksia olisi asumisaikaedellytyksen ja vähimmäisikäedellytyksen käyttöönotolla?

  • Lisäedellytykset vaikeuttaisivat entisestään erittäin vaikeaa hakuprosessia.

Asumisaikaedellytystä ja vähimmäisikäedellytystä ei tule ottaa käyttöön

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 11.08.39

Perheenyhdistämisprosessi kestää jo nyt pahimmillaan vuosia, erityisesti jos mukaan lasketaan turvapaikanhakumatkan ja -prosessin kesto. Perhe-elämän vietto on ihmisoikeus ja sitä ei tule vaikeuttaa entisestään lisäämällä asumisaikaan tai vähimmäisikään liittyviä edellytyksiä. Kuten UNHCR on selvityksessään todennut, perheen yhteen saattaminen on usein pakolaisen ensimmäinen ja tärkein päämäärä uudessa kotimaassa. Uuden kotimaan tulee tukea tämän tavoitteen mahdollisimman nopeassa onnistumisessa. [17].


Perheenyhdistämisen ei tule vaikeuttaa entisestään

@SPRTiinaSalmio 8. marraskuuta 2016 kello 13.03.30

Nykyjärjestelmän puitteissa perhesidehakemuksen jättäminen on itsessään vaikeaa. Hakijoiden kuuleminen, DNA-tutkimus ja päätöksen tiedoksianto voivat edellyttää pakolaisten perheenjäseniltä useita käyntejä edustustossa, joka sijaitsee pääsääntöisesti jossain muussa kuin heidän oleskelumaassaan. Lisäksi perhesidettä todistavien asiakirjojen kuten vihkimistodistusten ja lasten syntymätodistusten laillistamisvaatimukset voivat asettaa perheille kohtuuttomia haasteita prosessin etenemiselle.

SPR:n mielestä perheenyhdistämiselle ei tulisi asettaa lisäedellytyksiä, sillä perheenyhdistäminen on jo tällä hetkellä vaikeaa kuten aiemmissa kohdissa on korostettu.

Suomen kansalaisten toimeentuloedellytys

Mitä vaikutuksia toimeentuloedellytyksen käyttöönotolla Suomen kansalaisten perheenyhdistämisen kohdalla olisi?

  • Edellytys vaikeuttaisi olennaisesti myös suomalaisten asemaa, jos puoliso on ei-EU-maasta.[9]
  • Suomen kansalaiset asetettaisiin tulojensa perusteella keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämä on perustuslaillisesta näkökulmasta ongelmallista.[10]
  • Edellytys vaikuttaisi kielteisesti erityisesti ulkomailla opiskelleisiin, vastavalmistuneisiin ja naisiin.


Oikeus perheeseen

Duo 4. marraskuuta 2016 kello 9.22.45

Toimeentuloedellytys laajentuminen koskemaan myös Suomen kansalaisia koskee myös kahden kulttuurin perheitä, joita asuu Suomessa jo yli 70 000. Keväällä aiheesta kirjoitettiin ja keskusteltiin Familia ry:n Duo-hankkeen (duoduo.fi) nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Aiheesta kirjoitettiin myös artikkeli "Oikeus perheeseen" (www.duoduo.fi/kirjasto/oikeus-perheeseen) ja paljon keskustelua herättänyt blogikirjoitus "Olisiko sinulla varaa rakastua ulkomaalaiseen?" [18], jossa todetaan muun muassa näin:

"Tällä hetkelläkin kaikista Suomessa asuvista kahden kulttuurin liitoista n. 46 % on sellaisia, joissa toinen puoliso on syntynyt EU:n ulkopuolella. Lakimuutos koskeekin erityisesti niitä, jotka suunnittelevat yhteistä perhe-elämää Suomessa puolisonsa kanssa, jolla ei ole EU-maan kansalaisuutta. Suomi ei olisi ottamassa heitä avosylin vastaan, mikäli suomalaisen tulot eivät täytä toimeentuloedellytyksiä. Perhe-elämää saisi toki viettää jossain muualla. Yhteistä perhe-elämää vasta harkitsevalle muutos voi olla merkittävä tulevaisuuden kannalta. Myös parisuhteen ja perheen jo perustaneelle ulkomailla asuvalle suomalaiselle voivat suunnitelmat Suomeen muutosta yhdessä perheen kanssa jäädä vain haaveeksi."


Suomen kansalaiset asetettaisiin keskenään eriarvoiseen asemaan

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 11.12.05

Laajentamalla toimeentuloedellytyksen koskemaan myös Suomen kansalaisia, kansalaiset asetettaisiin tulojensa perusteella keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämä on perustuslaillisesta näkökulmasta ongelmallista. Hallitus luopui tästä tavoitteesta kevään lainvalmistelun yhteydessä, eikä perusteita sen edistämiseen edelleenkään ole. Myös kansainvälistä suojelua saaneiden osalta tulisi luopua toimeentuloedellytyksen vaatimuksesta.


Toimeentuloedellytykset lisäisivät eriarvoisuutta

Familia ry 11. marraskuuta 2016 kello 16.03.37

Toimeentuloedellytysten käyttöönotto rajoittaisi monien suomalaisten mahdollisuuksia yhteiseen perhe-elämään Suomessa. Moni ulkomailla asuva suomalainen opiskelee, on vastavalmistunut tai muuten työuransa alkutaipaleella. Heidänkään kohdalla toimeentuloedellytys ei todennäköisesti täyttyisi ainakaan heti Suomeen paluun jälkeen, ei välttämättä edes vuosien kuluessa. Toimeentuloedellytykset lisäisivätkin eriarvoisuutta, koska mahdollisuudet perhe-elämään riippuisivat tulojen lisäksi muun muassa perheenkokoajan puolison kotimaasta, kansalaisuudesta, sukupuolesta, koulutuksesta, ammatista tai asuinpaikasta. Koska miesten keskipalkka on naisten keskipalkkaa suurempi, toimeentuloedellytysten käyttöönotto antaisi miehille paremmat mahdollisuudet perheenyhdistämiseen suhteessa naisiin. Suomalaiset naiset tapaavat ulkomaalaisen puolisonsa opintojen yhteydessä useammin verrattuna miehiin, ja juuri opiskelijoiden perheenyhdistämismahdollisuudet vaikeutuisivat huomattavasti toimeentuloedellytysten vuoksi.


Kansalaisten perheenyhdistämisoikeuden rajoittaminen ongelmallista yhdenvertaisuuden ja kansalaisten liikkumisvapauden kannalta

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 20.24.12

Perustuslain 9 § sisältää kansainvälisen oikeuden vakiintunutta periaatetta ilmentävän yksiselitteisen velvoitteen sallia Suomen kansalaisen oleskelu Suomessa, lukuunottamatta tilanteita, joissa kansalainen luovutetaan lailla säännellyissä tilanteissa rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi.

Toimeentuloedellytysten ulottaminen Suomen kansalaisiin rajoittaa Suomen kansalaisen oikeutta nauttia perhe-elämän suojaa ja kansalaisen oikeutta oleskella Suomessa. Esitys asettaa myös Suomen kansalaiset eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella.

3 kk aikaikkunaan ehtiminen

Kuinka iso osuus kansainvälistä suojelua saavien omaisista onnistuu hakemaan perheenyhdistämistä 3 kk aikaikkunassa?

  • Hakeminen on hidasta ja vaikeaa, joten ono luultavaa, että vain pieni osa pystyy hakemaan perheenyhdistämistä 3 kk aikaikkunassa. Monissa lähetystöissä on yli kolmen kuukauden jonot hakemusten jättämiseksi. Perhesiteen ja henkilöllisyyden todistamiseksi vaadittavien dokumenttien hankkiminen on monelle pakolaiselle mahdotonta sotaa käyvistä maista. Myöskään viisumeja ja matkoja lähetystöön toiseen maahan ei pystytä järjestämään niin lyhyessä ajassa, ja esimerkiksi syyrialaisille ei tällä hetkellä myönnetä viisumeja Turkkiin.
  • Sähköisen järjestelmän käyttöönotto ei poista tarvetta käydä lähetystössä, joten sekään ei ratkaise käytännön haasteita hakemuksen vireillepanoksi.
  • SPR:n keskustoimisto ja piirien työntekijät sekä 7 vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijät kartoittivat perheenyhdistämisen vaikeuksia. Arviolta 80 oleskeluluvan saaneen kanssa keskusteliin tai vaihdettiin sähköpostia heinäkuun 2016 jälkeen. Yhteydenottajat ovat olleet pääasiassa syyrialaisia, irakilaisia, eritrealaisia ja afgaaneja. Kaikkien henkilöiden perheenjäsenillä on suuria haasteita päästä heille määrättyyn Suomen lähetystöön käynnistämään perheenyhdistämisprosessi.[11]
  • Kotimaisen viranomaisverkoston ruuhkautuminen, tiedonkulun haasteet, perheenyhdistämisen vaikeuttaminen edellyttämällä hakemuksen tekemistä Suomen edustustoon ulkomailla oleskelevan hakijan toimesta, Suomen edustustoverkoston karsiminen ja tästä juontuvat haasteet kalliiden ja vaikeiden matkojen järjestämisessä hakemusprosessiin päästäkseen, sekä mm. toisinaan kohtuuttomiksi osoittautuneet henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjoja koskevat vaatimukset ovat omiaan johtamaan siihen, että hakeminen kolmessa kuukaudessa ei onnistu.
  • Kaikkien turvapaikan saaneiden kannattaa heti hakea perheenyhdistämistä joka tapauksessa, mikä lisää hallinnollista kuormitusta. Myös valittaminen kannattaa, mikä vaikuttaa samaan suuntaan.[12]
  • Komission tulkintaohjeen mukaan 3 kk määräaikaa ei saa soveltaa hakijan edun vastaisesti, ja sikäli nykyinen suunnitelma on ongelmallinen, koska määräajat uhkaavat ylittyä.[12]


Kolmen kuukauden aikaraja on liian lyhyt

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 11.21.55

Pakolaiset ovat jo nyt olleet keskenään eriarvoisessa asemassa sen suhteen, ovatko he perustaneet perheen ennen vai jälkeen kansainvälisen suojelun saamista. Heinäkuussa voimaan tullen lain myötä kansainvälistä suojelua saavat asetettiin myös suojelukategorian mukaan eriarvoiseen asemaan keskenään, kun vain turvapaikan eli pakolaisaseman saaville jää nimellinen kolmen kuukauden aikaikkuna hakemuksen vireillepanoon ilman toimeentuloedellytystä. Toissijaista suojelua saaville aikaikkunaa ei ole, vaan toimeentuloa vaaditaan välittömästi. Tämä voi johtaa valituksiin hallinto-oikeuteen, kun kielteisten päätösten lisäksi myös myönteisistä saatetaan alkaa valittaa. Pakolaisavun näkemyksen mukaan kansainvälistä suojelua saavia ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan keskenään.

Kolmen kuukauden aikaraja on erittäin lyhyt aika hakemuksen vireillepanoon. Monissa lähetystöissä on yli kolmen kuukauden jonot hakemusten jättämiseksi. Perhesiteen ja henkilöllisyyden todistamiseksi vaadittavien dokumenttien hankkiminen on monelle pakolaiselle mahdotonta sotaa käyvistä maista. Myöskään viisumeja ja matkoja lähetystöön toiseen maahan ei pystytä järjestämään niin lyhyessä ajassa, ja esimerkiksi syyrialaisille ei tällä hetkellä myönnetä viisumeja Turkkiin. Mikäli aikarajasta halutaan pitää kiinni, pakolaisjärjestöjen mukaan vuoden aikaraja olisi realistinen vaihtoehto. Hakemuksen vireillepanoon liittyvät käytännön haasteet niin virkamiehille kuin erityisesti pakolaisille estävät hakemusprosessin aloittamisen lyhyemmän aikarajan puitteissa. Sähköisen järjestelmän käyttöönotto ei poista tarvetta käydä lähetystössä, joten sekään ei ratkaise käytännön haasteita hakemuksen vireillepanoksi. Mahdollisuus vapautukseen toimeentuloedellytyksestä tulisi Pakolaisavun mukaan asettaa myös toissijaista suojelua saaville.

Heinäkuussa voimaan tulleen lain seurauksia ei vielä tunneta, eikä voida sanoa, kuinka suuri osuus perheenyhdistämistä hakeneista on ehtinyt laittaa hakemuksen vireille kolmen kuukauden aikarajan puitteissa. Ennen kuin asiasta on saatavilla riittävästi tietoa, ei lisätoimia voi harkita. Perheenyhdistämisen tulee olla teoreettisen lainkirjauksen sijaan myös käytännössä todellinen vaihtoehto.


Aikaraja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan

Suomen Pakolaisapu 7. marraskuuta 2016 kello 15.19.15

Pakolaiset ovat jo nyt olleet keskenään eriarvoisessa asemassa sen suhteen, ovatko he perustaneet perheen ennen vai jälkeen kansainvälisen suojelun saamista. Heinäkuussa voimaan tullen lain myötä kansainvälistä suojelua saavat asetettiin myös suojelukategorian mukaan eriarvoiseen asemaan keskenään, kun vain turvapaikan eli pakolaisaseman saaville jää nimellinen kolmen kuukauden aikaikkuna hakemuksen vireillepanoon ilman toimeentuloedellytystä. Toissijaista suojelua saaville aikaikkunaa ei ole, vaan toimeentuloa vaaditaan välittömästi. Tämä voi johtaa valituksiin hallinto-oikeuteen, kun kielteisten päätösten lisäksi myös myönteisistä saatetaan alkaa valittaa. Pakolaisavun näkemyksen mukaan kansainvälistä suojelua saavia ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan keskenään.

Kolmen kuukauden aikaraja on erittäin lyhyt aika hakemuksen vireillepanoon. Monissa lähetystöissä on yli kolmen kuukauden jonot hakemusten jättämiseksi. Perhesiteen ja henkilöllisyyden todistamiseksi vaadittavien dokumenttien hankkiminen on monelle pakolaiselle mahdotonta sotaa käyvistä maista. Myöskään viisumeja ja matkoja lähetystöön toiseen maahan ei pystytä järjestämään niin lyhyessä ajassa, ja esimerkiksi syyrialaisille ei tällä hetkellä myönnetä viisumeja Turkkiin. Mikäli aikarajasta halutaan pitää kiinni, pakolaisjärjestöjen mukaan vuoden aikaraja olisi realistinen vaihtoehto. Hakemuksen vireillepanoon liittyvät käytännön haasteet niin virkamiehille kuin erityisesti pakolaisille estävät hakemusprosessin aloittamisen lyhyemmän aikarajan puitteissa. Sähköisen järjestelmän käyttöönotto ei poista tarvetta käydä lähetystössä, joten sekään ei ratkaise käytännön haasteita hakemuksen vireillepanoksi. Mahdollisuus vapautukseen toimeentuloedellytyksestä tulisi Pakolaisavun mukaan asettaa myös toissijaista suojelua saaville.

Heinäkuussa voimaan tulleen lain seurauksia ei vielä tunneta, eikä voida sanoa, kuinka suuri osuus perheenyhdistämistä hakeneista on ehtinyt laittaa hakemuksen vireille kolmen kuukauden aikarajan puitteissa. Ennen kuin asiasta on saatavilla riittävästi tietoa, ei lisätoimia voi harkita. Perheenyhdistämisen tulee olla teoreettisen lainkirjauksen sijaan myös käytännössä todellinen vaihtoehto.


3 kk on liian lyhyt aika prosessin käynnistämiselle

@SPRTiinaSalmio 8. marraskuuta 2016 kello 13.11.47

Perheenyhdistäminen on jo vuosia ollut erittäin vaikeaa, ja edellisen muutoksen jälkeen siitä on tullut liki mahdotonta valtaosalle turvapaikan saaneista. Pakolaisten mahdollisuus perheenyhdistämiseen on huomattavasti vaikeutunut viime vuosina toteutettujen lakimuutosten, hallinnollisten menettelyiden kiristämisen sekä edustustoverkoston supistamisen seurauksena.

Viime vuosien kiristysten vaikutukset ovat hidastaneet perheenyhdistämisen käynnistämistä. SPR:iin tulleiden yhteydenottojen pohjalta on selvää, että perheenkokoajan perheenjäsenten on haasteellista saada viisumi ja päästä heille määrättyyn lähetystöön käynnistämään prosessi 3 kuukauden aikarajan sisällä.

Kartoitimme SPR:n keskustoimiston ja piirien työntekijöiden sekä 7 vastaanottokeskusten sosiaalityöntekijöiden kautta perheenyhdistämisen vaikeuksia. Pelkästään nämä työntekijät ovat keskustelleet tai olleet sähköpostitse yhteydessä perheenyhdistämisestä arviolta 80 oleskeluluvan saaneen kanssa heinäkuun jälkeen. Yhteydenottajat ovat olleet pääasiassa syyrialaisia, irakilaisia, eritrealaisia ja afgaaneja. Kaikkien henkilöiden perheenjäsenillä on suuria haasteita päästä heille määrättyyn Suomen lähetystöön käynnistämään perheenyhdistämisprosessi. (Lähde: SPR keskustoimiston asiakasyhteydenottojen seuranta 7.11.2016, kysely 7:lle VOK-sosiaalipalveluiden asiantuntijoille 4.11.2016, kysely 13:ta piirien monikulttuurisuustyöntekijöille 4.11.2016.) Sama tieto on tullut järjestöverkostojen kautta.


Kolmen kuukauden aikaraja epärealistinen

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 20.20.57

Maininta siitä, että kansainvälistä suojelua saaviin ei sovellettaisi lisäehtoja, jos omaiset hakevat perheenyhdistämistä kolmen kuukauden kuluessa oleskelulupapäätöksestä, ei pidä paikkaansa. Poikkeus koskee kansainvälisistä suojelua saavista yksinomaan pakolaisaseman saaneita, eli kiintiöpakolaisia tai turvapaikan saaneita. Sen sijaan kolmen kuukauden poikkeus ei koske toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneita kansainvälisen suojelun saajia. Tämä heikosti perusteltavissa oleva, toissijaisen suojelun saajien ja pakolaisten suojelun tarpeen pääsääntöisen vastaavuuden sivuuttava ja pakolaisoikeudellisesti poikkeuksellisehko ratkaisu johtuu yksinomaan siitä, että EU:n perheenyhdistämisdirektiivi ei koske toissijaisen suojelun saajia, ja näin kotimainen lainsäätäjä on voinut jättää direktiivin asettaman absoluuttisen minimitason vaikuttamatta toissijaisen suojelun saajille pakolaisstatuksen saaneita ankarampia ehtoja.

Muun muassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on toistuvasti todennut, että toissijaista suojelua saavien humanitaarinen suojelun tarve ei eroa pakolaisten suojelun tarpeesta. Siten arvioitaessa kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämistä ja oikeutta perhe-elämään, ei erottelu pakolaissopimuspakolaisten ja muunlaista kansainvälistä suojelua saavien välillä ole tarpeellista eikä perusteltua.

Kotimaisen viranomaisverkoston ruuhkautuminen, tiedonkulun haasteet, perheenyhdistämisen vaikeuttaminen edellyttämällä hakemuksen tekemistä Suomen edustustoon ulkomailla oleskelevan hakijan toimesta, Suomen edustustoverkoston karsiminen ja tästä juontuvat haasteet kalliiden ja vaikeiden matkojen järjestämisessä hakemusprosessiin päästäkseen, sekä mm. toisinaan kohtuuttomiksi osoittautuneet henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjoja koskevat vaatimukset ovat omiaan johtamaan siihen, että käytännössä perheenyhdistämisen kiristykset koskevat myös pakolaisten perheenyhdistämistä. Esimerkiksi ulkoasiainministeriö on hallituksen esityksen HE 43/2016 vp luonnosvaiheessa kritisoinut voimakkaasti epärealistista kolmen kuukauden määräaikaa muun muassa ulkoasiainhallinnon resursseja silmällä pitäen [19].

Kesällä 2016 voimaantulleiden perheenyhdistämisen edellytysten tiukennusten vaikutuksia on liian aikaista arvioida. Esimerkiksi kuluvan vuoden aikana toistuvasti uutisoidut ja mm. Amnestylle ilmoitetut syyrialaisten vaikeudet saada viisumia Turkkiin perheenyhdistämishakemuksen jättämiseksi Suomen edustustoon herättävät kuitenkin vakavaa huolta ja osoittavat osaltaan, että kiristyksiä valmisteltaessa esitetyt uhkakuvat ovat surullista kyllä monin paikoin realisoituneet.

Tulorajan tulkinta

Kuinka tiukasti perheenyhdistämisen tulorajaa tulkitaan?

  • Julkisuudessa kesällä olleen irakilaisperheen esimerkki kertoo siitä, että yksilöllistä harkintaa hakijan hyväksi tehdään nytkin hyvin harkitusti ja kitsaasti. Pakolais- ja lapsijärjestöjen mukaan poikkeaman sijaan lain tulisi turvata lapsen edun ja ihmisoikeuksien toteutuminen aina ja poikkeuksetta.[13]


Tulorajavaatimuksesta lasten osalta tulisi luopua

Suomen Pakolaisapu 4. marraskuuta 2016 kello 11.34.10

Suomessa on kiristetty perheenyhdistämisen ehtoja edellisen kerran vuonna 2010. Silloin asetettiin niin sanotuille uusille, oleskeluluvan saamisen jälkeen perustetuille perheille toimeentulovaatimus. Toimeentuloa vaaditaan myös muista syistä, kuten työn ja opintojen takia, Suomeen muuttaneilta. Nyt toimeentuloedellytystä laajennettiin koskemaan kaikkia kansainvälistä suojelua saavia, myös Suomessa yksin asuvia lapsia.

Euromääräinen toimeentuloraja on määritelty Maahanmuuttoviraston ja Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä, eikä varsinaisesti sisälly lakiin. Summa riippuu perheen koosta, esimerkiksi nelihenkisen perheen nettotulojen tulisi olla 2600 euroa kuukaudessa. Pakolaisapu vastusti toimeentuloedellytyksen asettamista kansainvälistä suojelua saaville, ja muidenkin siirtolaisten kohdalla euromääräistä rajaa tulisi merkittävästi kohtuullistaa.

Lain säätäminen poikkeamismahdollisuuden perusteella ei ole järkevää. Lain tulisi turvata kansainvälisten sopimusten, kuten lapsen oikeuksien sopimuksen ja pakolaissopimuksen, toteutuminen. Julkisuudessa kesällä olleen irakilaisperheen esimerkki kertoo siitä, että yksilöllistä harkintaa hakijan hyväksi tehdään nytkin hyvin harkitusti ja kitsaasti. Pakolais- ja lapsijärjestöjen mukaan poikkeaman sijaan lain tulisi turvata lapsen edun ja ihmisoikeuksien toteutuminen aina ja poikkeuksetta: [20].

Lain valmistelun yhteydessä silloinen sisäministeri Petteri Orpo sanoi eduskunnassa, että toimeentulorajan tasoa voidaan tarkastella lainmuutoksen jälkeen. Erityisesti lasten osalta tämä tarkastelu tulisi tehdä välittömästi, ja poistaa yksin Suomessa asuvilta lapsilta toimeentulovaatimus kokonaan.


Toimeentulorajat kohtuuttoman ankaria, lakiin perustumattomia ja lapsen oikeuksien vastaisia

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 20.53.37

Lakiin ei sisälly tulorajoja, joiden perusteella toimeentuloedellytyksen täyttymistä olisi arvioitava. Sovelletut tulorajat perustuvat maahanmuuttoviraston omaan ei-velvoittavaan ohjeeseen, jolla ei ole lain asemaa.

KHO otti toimeentuloedellytykseen kantaa vuosikirjapäätöksessä KHO:2016:155 [21]. KHO totesi, että oleskeluluvan hakijan toimeentulostaan antamaa selvitystä tuli arvioida puhtaasti suhteessa siihen, voitiinko hänen olettaa joutuvan turvautumaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Hakijalta ei tullut edellyttää enempää näyttöä kuin oli tarpeen edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi. Toimeentulo oli katsottava turvatuksi, jos hakijan esittämän selvityksen perusteella ei voitu olettaa, että hän joutuisi turvautumaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Myös EU:n tuomioistuin ja komissio tulkintaohjeissaan on todennut, perheenyhdistämishakemuksia ei tulisi kategorisesti evätä yksinomaan sillä perusteella, etteivät hakijan tulot ja varat saavuta tiettyä viitemäärää, vaan kunkin tapauksen kaikkia tekijöitä on arvioitava erikseen perheenyhdistämishakemuksista päätettäessä (Komission tiedonanto (COM(2014) 210) s. 22. s. 15.)

Nykyiset ohjeelliset toimeentulorajat ovat kohtuuttomat. Suomalaisten kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli vuonna 2014 2 946 euroa [22]. Valtaosalle kokoaikatyössäkään olevista suomalaisista ei näin ollen jää verojen ja muiden lakisääteisten maksujen jälkeen kuukaudessa käyttöön rahamäärää, jota ulkomaalaiselta perheenkokoajalta edellytettäisiin esimerkiksi puolison ja kahden lapsen saamiseksi Suomeen. Kansainvälisen suojelun saajat työllistyvät kotoutumisvaiheessa usein matalapalkka-aloille, mutta saadakseen puolison ja kaksi lasta luokseen Suomeen perheenkokoajalta edellytettäisiin 2 600 euron nettotuloja.

Toimeentuloedellytyksen asettaminen yhtälailla kun perheenkokoajana on yksin saapunut lapsi, on ihmisoikeusnäkökulmasta ja lapsen edun kannalta arvioituna syvästi huolestuttava. Kohtuullisuusarvioinnin ja lapsen edun etusijan tulisi olla voimakkaana pääsääntönä hakemuksia arvioitaessa. Toimeentuloedellytystä säädettäessä tyydyttiin viittaamaan ulkomaalaislain 39 §:n mukaiseen mahdollisuuteen poiketa yksittäisessä tapauksessa toimeentuloedellytyksestä mikäli lapsen etu tai muu poikkeuksellisen painava etu sitä vaatii. Kohtuusarvionti jää kuitenkin puhtaasti viranomais- ja tuomioistuinkäytännön nojaan. Sääntelyn ennakoitavuuden ja yksilön oikeuksien toteutumisen kannalta on ongelmallista, että voimakkaasti yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen sidoksissa oleva lainsäädäntö rakennetaan ensisijassa viranomaisten harkintavallan varaan. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta ilmaisi huolta kohtuuspykälän korkeasta soveltamiskynnyksestä ja "huomautti painokkaasti" kansainvälisoikeudellisesti sitovasta lapsen edun etusijasta (PeVL 27/2016 vp).

Materiaali- ja sisältökritiikki

Hankkeessa on tuotettu tietoa ja materiaalia perheenyhdistämisestä. Tässä keskustelussa voit kommentoida sisällön laatua ja oikeellisuutta. Voit myös esittää materiaalikritiikkiä.


Perheenyhdistämisessä kyse ensisijassa perus- ja ihmisoikeuksista

Amnesty International Suomen osasto / Mikko Aarnio 13. marraskuuta 2016 kello 21.08.19

Perheenyhdistämisen lisäkiristysten arviointia koskevan hankkeen materiaaleissa ei liiemmin näytä nousevan esiin ihmisoikeusnäkökulma, vaikka perheenyhdistämisessä on keskeisesti kyse nimenomaan henkilön perus- ja ihmisoikeuksista, kuten oikeudesta perhe-elämään ja lapsen oikeuksista. Perheenyhdistämisen lisäkiristysten arviointi ylipäätään on surullisen epäinhimillistä politiikkaa ja vailla perusteita välittömästi viimeisimpien kiristysten ja niiden yhteydessä tapahtuneen vaihtoehtoistenkin lisäedellytysten arvioinnin jälkeen, joskaan tästä ei luonnollisesti voi syyttää nyt tehtävän arvioinnin toteuttajia.

Nettikeskustelua muistuttava lausuntoalusta varsin rajatulla vastaustilalla ei sinällään näyttäydy demokraattisten vaikuttamismahdollisuuksien, avoimen lainvalmistelun ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen kannalta toimivimpana mahdollisena ratkaisuna.


Perheenyhdistämispolitiikan tiukentamisen jatkumo

@Anna_Maria_Tapaninen 13. marraskuuta 2016 kello 23.53.19

Viime vuosikymmenen vaihteesta saakka perheenyhdistämisen kriteerejä on tiukennettu jatkuvasti. Sisäministeriö antoi lokakuussa 2010 hallintovaliokunnalle selvityksen perheenyhdistämisen kriteereistä, jonka johtopäätöksenä oli, että Suomen säädökset eivät olleet erityisen suotuisia muihin maihin verrattuna. Toisin kuin nykyisessä hankkeessa, siinä raportissa lähdettiin kuitenkin liikkeelle kansainvälisistä sitoumuksista. Silloin ei ollut vielä tietoa siitä, miten ulkomaalaislain muutokset vaikuttaisivat tilanteeseen, eli silloinkaan ei tutkittu jo tehtyjen kiristysten vaikutuksia vaan pohdittiin uusia konsteja. Samaan aikaan hyväksyttiin kotoutumislaki, joka puolestaan vaikeutti hakemusten jättämistä ja Suomeen pääsemistä. Seurauksena muutoksista oli hakemusten romahtaminen tapauksissa, joissa perheenkokoajan oleskelulupa perustui kansainväliseen suojeluun. Hakemusten jonon purkaminen Addis Abebassa tarkoitti kielteisten päätösten osuuden kasvamista ja ihmisille toivotonta odottamista.

Kun uusimpia ulkomaalaislain alettiin suorastaan paniikinomaisesti valmistella syksyllä 2015, hallituksen linjana oli suorasukainen rajoitusten miettiminen. Lain valmistelu ja hyväksyminen olivat suorastaan pelottavan hätäisiä prosesseja. Lausunnot olivat hyvinkin kriittisiä, mutta niillä ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä. Uusi laki on ollut voimassa vasta nelisen kuukautta, ja nyt siis jo mietitään lisärajoituksia, mikä asettuu sujuvaksi osaksi jatkumoa. Moniin hankkeessa esitettyihin kysymyksiin ei voi olla vielä vastauksia. Vuoden 2010 jälkeisiä suuntauksia on sentään viimein tutkittu, mutta uusimmista käänteistä ei ole juurikaan tietoa.

On ilmiselvää, että perheenyhdistämistä on jatkuvasti vaikeutettu, mikä tarkoittaa myös hyväksyttävien, siis riittäviä resursseja omaavien ihmisten valikoimista. Samaan aikaan hakemuksia voidaan helposti hylätä vetoamalla perhesiteen katkeamiseen tai maahantulosäännösten kiertämiseen. Erityisen huolestuttava on niiden lasten tilanne, jotka ovat tulleet Suomeen yksin. Nyt maassa on pienen kunnan verran nuoria, joiden kohtalona on yksin jääminen ja huolen kantaminen vaarojen keskellä elävästä perheestään. Nuorten syrjäytymisen hinta taas lienee kaikille selvä.

Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa seuraukset näkyvät monin tavoin. Kun perheenyhdistäminen on vaikeaa, ihmiset lähtevät matkaan vaarallisia reittejä pitkin ja koettavat onneaan turvapaikanhakijoina. Salakuljettajat ovat kuulemani mukaan tarttuneet tähän tilaisuuteen ja houkuttelevat nuoria matkaansa uhatakseen ja kiristääkseen vanhempia.

En arvostele tässä tutkimusta sinänsä vaan hankkeen taustalla olevaa poliittista mandaattia. Olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä uusien rajoitusten sijaan jo olemassa olevia ongelmia. Voisi hyvin kysyä: mitä on jo tullut tehtyä?

Keskustelu työpajassa perheenyhdistämisestä 12.10.2016

Muistiinpanoja keskustelusta perheenyhdistämistyöpajasta 12.10.2016.[14]

  • Perheenyhdistämisen edellytyksiä arvioivan hankkeen taustalla on hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan edellytyksiä tarkennetaan. Hallituksen turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelman mukaan edellytyksiä tiukennetaan täysimääräisesti.
    • Tällöin toimeentuloedellytyksen tiukentaminen katsottiin tarkoituksenmukaisimmaksi keinoksi, koska se ei vaatinut hallinnollisia muutoksia ja sen täyttyminen todennäköisesti täyttää myös muita edellytyksiä.
  • Tilaajan kannalta hankkeessa on kiinnostavaa se, mitä hallinnollisia edellytykiä on muiden lisäedellytysten käyttöönotolle.
  • Perheenyhdistämisdirektiivin taustalla on perheenyhdistämisen varmistaminen. Niinpä direktiivissä mainittujen edellytysten käyttäminen perheenyhdistämisen estämiseen on direktiivin tarkoituksen vastaista.
  • Kokemuksen mukaan Turkki ei tällä hetkellä myönnä viisumeita esimerkiksi Syyriasta tuleville, joten heidän ei ole mahdollista päästä Turkkiin jättämään hakemusta. Lähiaikoina tuleva sähköinen asiointi saattaa muuttaa tilannetta.
  • Afganistanilaisten on matkustettava Intiaan. Tämäkin on vaikeaa kolmen kuukauden aikarajassa.
  • Perheenyhdistäjä saattaa tehdä kahta tai kolmea työtä täyttääkseen toimeentuloedellytyksen. Voimat loppuvat, kun perhe saadaan Suomeen.
  • Alaikäinen lapsi saa todennäköisesti kansainvälistä suojelua, joten hänellekin tulee toimeentuloedellytys.
  • Ikäedelytystä harkittiiin Norjassa, mutta se peruttiin koska ei estänyt ihmissalakuljetusta, mikä oli tarkoitus. Tosin monessa maassa on ikäedellytyksiä (Perheenyhdistämisen edellytysten vaihtoehdot#Vastaus). Ikäedellytys on helppo toteuttaa hallinnollisesti, mutta lisäarvo on epäselvä, koska avioliiton todellisuus tarkistetaan joka tapauksessa, eikä se siis estä pakkoavioliittoja.
  • Inkeriläisten osalta aikanaan oli kaksivaiheinen asuntovaatimus eli tällanen prosessi on mahdollinen.
  • Jos tuloedellytys täyttyy, on epäselvää mitä lisäarvoa asuntoedellytys toisi. Tämä voisi olla merkittävää jos pakolaisstatuksella hakeva hakee 3 kk jälkeen jolloin tuloedellytystä ei ole mutta lisäedellytyksiä voi tulla.
  • Jos naapurimaassa on helpompi politiikka, ohjaako hakemista? Tästä ei ole tietoa. Tanskalaisia on muuttanut Ruotsiin saadakseen puolisonsa maahan, mutta ei tietoa onko systemaattista.
    • Tutkimustietoa kyllä löytyy esim Tanskasta ja muutosta Ruotsiin. Myös Britanniassa on tutkittu tätä. [15] Tulokset: vaikutukset negatiiviset pakolaisille ja varsinkin lapsille, ja hyödyttömät yhteiskunnalle.
  • Onko selvitetty, että miten vaikuttaa, miten signaalivaikutuksia? Tanskan kiristyksistä löytyy tietoa: miten se on vaikuttanut siihen, että ihmiset menevät Ruotsiin!
  • Kotoutumisedellytys: Tämä on väljästi ilmaistu direktiivissä eikä suoraan sanota koskeeko perheenyhdistäjää vai perhettä. Norja edellyttää tietyn määrän kotouttamiskoulutusta. Hollannissa pitää myös maksaa osallistumisesta pakolliseen koulutukseen, opintolainan muodossa. Joissakin maissa on myös testejä yhteiskunnallisesta tietämyksestä. Näillä ei pyritä tekemään kotoutumista vaikeasti vaan päinvastoin. Kotoutumattomuudesta tulee myös taloudellisia kustannuksia pitkällä tähtäimellä.
  • Asumisaikaedellytys: Tanskassa on omat säännöt, muissakin maissa no monenlaisia sääntöjä. Onko asumsaikaedellytys ristiriidassa 3 kk säännön kanssa? Ei, koska ei koske samoja.
  • Lisäedellytykset ovat hallinnollisesti raskaita prosesseja. Niitä ei siis viranomainen toivo.
  • Asuntoedellytys: Kela tekee vuokravakuuspäätöksiä, eli käytännön tasolla tässä edellytyksellä ei ole merkitystä.
  • Kustannuksia tulee myös lastenpsykiatrisesta hoidosta, kun lapsi jää ilman perhettä. Norjassa on laskettu myös nopean kotoutuksen hyötyjä. Suomessakin näitä kustannuksia pitäisi selvittää terveydenhuollosta.
  • Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kohdalla oli kototuttamista, ja siihen tähtäävää edellytystä oli inkerinsuomalaisten kohdalla.
  • Signaalivaikutukset: onko siitä tutkimustietoa? Viiden maan tutkimuksessa ei tullut mitään näyttöä signaalivaikutuksesta.
    • Tanska lähettää aktiivisesti signaaleja mutta ei liene vaikuttanut maahanmuuttoon, ainoastaan maineeseen. Esim. omaisuustakavarikot on asia jota ei ole sovellettu vaikka periaatteessa siitä on päätöksiä.
  • Poliittisesti monet asiat nähdään investointina vaikka olisivat kalliitakin, eli siksi on pystyttävä katsomaan erityisesti näiden investointien hyötyjä: Ovatko aivan kuviteltuja vai onko näyttöä. Eduskunnassa kysytään, miksi 32000 ihmistä tulee Euroopan halki Suomeen, jos ei muka ole signaalia.
  • Hyvä signaalivaikutus olisi se, että nostetaan kiintiöpakolaisten määrää ja haetaan koko perhe kerralla Suomeen.
  • Tosiasiallista dataa ei ole - sekin tieto on arvokas, että tietoa ei ole.
  • Miksei koskaan selvitetty mitä tapahtui 2010? Miksi lähdetään selvittämään nyt lisäedellytyksiä - miksei tutkita sitä, mitä on jo tehty ja miten se vaikuttaa?
  • Se joukko ihmisiä, joihin lisäedellytykset vaikuttavat, on todella pieni.
  • Kansainväliset velvoitteet pitää ottaa huomioon raportissa. Ne otetaan päätöksentekotyössä muuten huomioon, mutta ei tämä selvityksen puitteissa koska eivät kuulu kysymyksenasetteluun.
  • Radikalisoitumiskehitys ja lapsen kehitys myös otettava huomioon näissä kysymyksissä.
  • Syrjaytyneen nuoren kustannus on kyllä laskettu. Viite?

Viitteet

  1. Rask, Shadia; Paavonen, Anna-Marie; Lilja, Eero; Koponen, Päivikki; Suvisaari, Jaana; Halla, Tapio; Koskinen, Seppo; Castaneda, Anu. 2016. Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 81:3, 273-287.
  2. 2,0 2,1 A new beginning. Refugee integration in Europe. Outcome of an EU funded project on Refugee Integration Capacity and Evaluation (RICE). September 2013. UNHCR.[1], viitattu 19.11.2016.
  3. Lapsen oikeuksien sopimus. Unifec, 1989. [2], viitattu 19.11.2016.
  4. Euroopan ihmisoikeussopimus (19/1990, artikla 8))
  5. Hallituksen esitys HE 43/2016 vp (s. 20)
  6. KHO:n vuosikirjapäätös KHO:2016:155 [3], viitattu 19.11.2016.
  7. Komission tiedonanto (COM(2014) 210) s. 22. s. 15.
  8. Perustuslakivaliokuknnan lausunto PeVL 27/2016 vp.[4], viitattu 19.11.2016.
  9. Familia ry. Duoduo-hanke, 2016. [www.duoduo.fi/kirjasto/oikeus-perheeseen] [5], viitattu 19.11.2016.
  10. Suomen perustuslaki, 11.6.1999/731; 9 §. [6], viitattu 19.11.2016.
  11. SPR keskustoimiston asiakasyhteydenottojen seuranta 7.11.2016, kysely 7:lle VOK-sosiaalipalveluiden asiantuntijoille 4.11.2016, kysely 13:ta piirien monikulttuurisuustyöntekijöille 4.11.2016.
  12. 12,0 12,1 Ulkoasiainministeriön lausunto hallituksen esitykseen HE 43/2016 vp. [7], viitattu 19.11.2016.
  13. [8], viitattu 19.11.2016.
  14. Oxford Research Oy. Perheenyhdistämisen edellytysten työpaja 12.10.2016 Säätytalolla. Muistiinpanot. [9] viitattu 19.11.2016.
  15. Children's Commisioner. Family friendly? The impact on children of the family migration rules: a review of the financial requirements. Joint Council for the Welfare of Immigrants, 2015. [10], viitattu 19.11.2016.