Keskustelu:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jos olisin THL:n pääjohtaja

--#: Pohdintojani pääjohtajahaun kynnyksellä. --Jouni Tuomisto 2. syyskuuta 2013 kello 15.59 (EEST)

--#: Pari teknistä päivitystä hakemuksen mukana lähteneeseen versioon. --Jouni Tuomisto 10. syyskuuta 2013 kello 21.50 (EEST)

THL on isojen haasteiden edessä. Valtion budjettia supistetaan tuottavuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten laitosten tutkimustoimintaan suunnitellaan lisäksi lähes 30 miljoonan euron leikkauksia. THL:n osalta tämä on lähes samansuuruinen kuin koko suora tutkimusbudjetti. Tutkimusraha kuitenkin tulee pääasiassa maailmalta kilpailtuina tutkimushankkeina. Myös tutkimuslaitosuudistus on hieman selkeytynyt, ja se aiheuttaa THL:een tulveina vuosina 7 miljoonan leikkaukset; siitä osa voi tulla takaisin päätöksentekoa palvelevana strategisena tutkimusrahana. KTL-Stakes-fuusio on jo saatu onnistuneesti sisäänajettua, mutta muuta kehitystarvetta on isoon laitokseen fuusion jälkeisinä vuosina syntynyt.

THL:llä on myös isoja ulkoisia haasteita. Auktoriteettiusko on vähentynyt, mikä näkyy esimerkiksi rokotuskattavuuden laskuna (Helsingin Sanomat 14.8.2013: Narkolepsiakohu vähensi kiinnostusta influenssarokotteeseen), vaikka THL vakuuttaa rokotteiden hyödyllisyyttä. THL on saanut moitteita myös narkolepsian ja kosteusvaurio-ongelman hoidosta. THL ei myöskään ole enää selvä voittaja mediassa, jos karppaajat tai muut hyökkäävät THL:n virallisia ravitsemussuosituksia tai olutlinjauksia vastaan.

Yhteiskunta on muuttunut moniarvoisemmaksi ja koulutetummaksi. Sinnikäs tosiasioiden toistelu toimi ennen hyvin, mutta somessa sillä ei enää pärjää, kun ihmiset uskovat itse tuntevansa asioita - ja usein tuntevatkin. Miten THL:n sitten pitäisi sitten parantaa toimintaansa?

Yhdistävänä tekijänä kaikilla mainituilla esimerkeillä on, että THL:n osallistuminen ja avoimuus on ollut vajavaista. On kyllä tiedotettu, mutta ei ole kuunneltu. Asiantuntijat eivät tunnu sydämessään uskovan, että jos antautuu vilpittömän avoimeen ja aktiiviseen keskusteluun, kaikkien ymmärrys lisääntyy. Vastakkaisia esimerkkejä toki on lukuisia erilaisilta keskustelupalstoilta, joissa mielipiteet vain kärjistyvät. Tällaisia tilanteita tutkijat visusti välttävät. Mutta juuri avoimessa keskustelussa on THL:n tärkein tulevaisuuden rooli.

Suomessa tai muuallakaan maailmassa ei ole sellaista avointa keskustelualuetta, joka pyrkii suoraan tukemaan päätösvalmistelua ja jossa sisältöä moderoidaan tiukoin sisällöllisin kriteerein: sanoa voi mitä vain, mutta sen on liityttävä aiheeseen ja se ei saa olla vastoin todistusaineistoa. Muuten puheenvuoro hylätään jatkokeskusteluista. Näinhän tiedekin ihannetilanteessa toimii. THL:n pitäisi ottaa tehtäväkseen tällaisen keskustelukulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen Suomessa. Kaikkea keskustelua ei voi eikä pidä hallita, mutta rajatulla keskustelualueella voi. On useita esimerkkejä verkkoalueista, joiden puitteissa sallitaan avoin osallistuminen ja silti menestyksellisesti noudatetaan sen alueen omia sääntöjä, kuten Wikipediassa. Meillä ei vain ole vielä olemassa verkkoaluetta, jossa tieteen sääntöjä noudattamalla käytäisiin yhteiskunnallista keskustelua terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista ja erilaisista toimenpiteistä, joilla niitä pyritään parantamaan. THL:n pitäisi käynnistää sellainen keskustelu.

Tämä tehtävä kuuluu THL:lle siksi, että laitoksen tehtävä on tukea päätöksentekoa. Tällä hetkellä yksi suurimpia ongelmia poliittisessa päätöksenteossa on, ettei se osaa jäsentää vellovaa keskustelua ja tutkimustietoa johdonmukaiseksi ohjeistukseksi siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Avoin keskustelu antaa niin kansalaisille kuin tutkijoillekin mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa, jos vain on jotain mielekästä sanottavaa. THL on jo kehittänyt erilaisissa tutkimushankkeissaan toimintamalleja, verkkotyötiloja ja työkaluja tällaisen keskustelun ylläpitämiseen ja jalostamiseen päätöksentekoa varten. Nyt on aika ottaa ne käyttöön laajamittaisesti tosielämässä.

THL ja sen edeltäjälaitokset KTL ja Stakes ovat tehneet pitkäjänteistä ja erittäin laadukasta tutkimustyötä, ja niiden asiantuntijat ovat olleet alojensa kansallista tai kansainvälistä huippua. Tämä tilanne on edelleenkin, ja siitä meidän on syytä olla ylpeitä. Tämä tilanne ei ole muuttumassa edes isojen leikkausten takia, jos tutkimuksen toimintaedellytyksistä muuten pidetään tiukasti kiinni ja tuetaan ulkopuolisen rahan hakemista. Tämä vaatii esimerkiksi omarahoitusosuuden varmistamista saaduille hankkeille.

Avoimen datan, vaikuttavuuden ja osallistumisen megatrendit muokkaavat suomalaista yhteiskuntaa lähivuosina. THL:n on mukautettava omia toimintatapojaan näiden mukaisiksi. THL:n on itse asiassa ryhdyttävä edelläkävijäksi näissä asioissa, koska muuten suunnannäyttäjän rooli ja resurssit menevät jonnekin muualle, ja THL:n asema ja merkitys kurjistuu. Siksi olen iloinen esimerkiksi siitä, että niin moni yksikkö halusi lähteä mukaan Apps4Finland-kisaan, jossa nimenomaan tavoitellaan näitä asioita.

THL:n nykyisessä strategiassakin on tunnistettu vaikuttavuus ja tieteellisen tiedon levittäminen tärkeiksi asioiksi. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä tätä työtä uusilla toimintatavoilla ja uusilla työkaluilla, kunhan emme pelkää sen aiheuttamia muutoksia omaan työhömme. Tämä muutos on aluksi hämmentävä mutta jatkossa voimaannuttava, kun näemme oman työmme vaikuttavan nopeammin ja tehokkaammin yhteiskunnan kehittämiseen.

Jos olisin YMTOn osastojohtaja

--#: Pohdintojani osastonjohtajahaun kynnyksellä. --Jouni Tuomisto 2. syyskuuta 2013 kello 17.30 (EEST)

  • Aiempi versio [1]

YMTOa perustettaessa 1980-luvulla monet ympäristöterveysongelmat johtuivat isoista päästölähteistä, nyt pikemminkin lukuisista pienistä lähteistä, joiden päästöt ovat vaikeasti hallittavissa. Esimerkiksi autot ovat jo puhtaita ja tehokkaita, mutta silti niiden hiukkas-, melu- ja hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin voimme pitää siedettävänä pitkällä aikavälillä. Niinpä ympäristöterveyttä on enää vaikea edistää antamalla suoraviivaisia raja-arvoja päästöille. Pitäisi miettiä monimutkaisia syysuhteita, esimerkiksi auton merkitystä kaupunkilaisen tai maalla asuvan elämänlaadulle tai kaupunkirakenteen vaikutusta siihen. Pitäisi myös ymmärtää ilmastopolitiikkojen vaikutuksia liikenteeseen, lämmitykseen, rakennuskantaan ja elinitapoihin ja niiden kautta terveyteen. Esimerkiksi vääränlainen rakennusten tiivistäminen tai bioenergian huolimaton lisääminen voivat lisätä sekä terveyshaittaa että kasvihuonekaasupäästöjä, vaikka tavoite on päinvastainen.

YMTO tuottaa tietoa näistä monimutkaisista syysuhteista, ja siksi osastoamme tarvitaan tulevaisuuden Suomen rakentamisessa. Mutta yksittäisten tutkimusten ja irrallisten tulosten tuottaminen ei riitä. Tarvitaan entistä parempaa tiedon jäsentämistä ja jalostamista kokonaisuuksiksi. Tässä asiassa YMTO ei vielä toimi niin hyvin kuin pitäisi. Olemme liian kaukana niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat tuottamaamme tutkimustietoa kunnissa, ely-keskuksissa, ministeriöissä, ympäristökonsulttitoimistoissa tai tavallisen kansalaisen pävittäisessä elämässä.

Tiedon jakamiselle on edelleen monia käytännöllisiä esteitä. Työ ja tiedot pitäisi suunnitelta lähtökohtaisesti avoimiksi ja vain oikeasti salaiset asiat salattaisiin. Tämä muuttaisi meidän näkemystämme työhömme, ja oppisimme näkemään myös sen, milloin tuottamamme tieto on tai ei ole hyödyllisessä muodossa muiden tarpeisiin. YMALissa on jo usean vuoden ajan pyritty kehittämään yhteentoimivia käytäntöjä ja työkaluja, joilla tämmöinen työskentely mahdollisimman hyvin onnistuisi. Vastaanotto on ollut vielä melko laimeaa, koska loppujen lopuksi työtämme edelleen mitataan julkaistujen artikkeleiden tai yksittäisten lausuntojen määrällä pikemminkin kuin laajan ja hyödyllisen tietopohjan tarjoamisella vaikkapa kuntapäättäjille. Uudet työkalut ovat myös olleet varsin konstikkaita, varsinkin verrattuna niihin vanhoihin tuttuihin, joita on käyttänyt vuosia.

Joka tapauksessa koko THL:ssä on painetta siihen, että meidän pitää pystyä toimimaan avoimemmin, vaikuttavammin ja osallistavammin. Ei riitä, että osaamme tuottaa artikkeleita, vaan meidän on pystyttävä osallistumaan julkiseen keskusteluun siitä, mitä merkitystä noilla tiedoilla on, kun mietitään homekoulujen korjausten kiireellisyyttä tai bioenergian vaikutusta ilmastoon ja terveyteen. Olemme oppineet jo aika hyvin viestimään näistä asioista, mutta emme vielä osaa riittävästi kuunnella. Erityisesti meidän on kehitettävä taitoa sisällyttää oppimamme ja kuulemamme johdonmukaiseen kokonaisuuteen, josta muutkin voivat oppia.

Jos tutkimme jotain merkityksellistä, tiedot voi aina kytkeä syysuhteilla kahteen asiaan:

  • Yhteiskunnallisiin päätösvaihtoehtoihin, jota ollaan harkitsemassa.
  • Päätösten seurauksiin, joita halutaan saavuttaa (tai välttää).

Meidän pitäisi järjestelmällisesti ja avoimesti kuvata tietämystämme suhteessa erilaisiin päätöksiin ja niiden seurauksiin, jotta noita päätöksiä tekevät voisivat tiedostamme viisastua ja käyttää sitä hyväkseen. Samalla oppisimme itsekin näkemään tutkimuksemme ja asiantuntemuksemme kytkennät tai niiden ohuuden, ja oppisimme paremmin suuntaamaan työmme hyödyllisesti.

YMTO on aina rakentunut vahvojen tutkijoiden varaan, jotka ovat itse rakentaneet asiantuntemuksensa ja suunnanneet tarmonsa tärkeinä pitämiinsä ympäristöterveysasioihin. Tätä ei pidä muuttaa, vaan tutkijoiden itsenäisyyttä ja harkintavaltaa pitää varjella. Kuitenkin meillä on varaa lisätä kriittistä keskustelua tutkimuksen suunnasta ja vaatia täsmällisempiä perusteluja suunnitelmille. Varsinkin nyt, kun kaikki rahoitusviisarit näyttävät laskevaa, pitää perustelujen ja tavoitteiden olla kirkkaita. Ainoa positiivinen rahoitussignaali on strategisen tutkimusrahoituksen lisääntyminen. Se on YMTOlle mahdollisuus, mutta siihen valmistautuminen on tällä hetkellä liian laimeaa. Aiemmin luetellut keinot vaikuttavuuden parantamiseen on käytettävä, tai tämä rahoitusmahdollisuus menee sivu suun.

THL:n keksimiä itsestäänselvyyksiä

Useimpien ihmisten tietämät itsestäänselvyydet eivät ole aina olleet itsestään selviä, päinvastoin. On vaadittu ennakkoluulotonta tutkimusta ja uusien tietojen soveltamista käytäntöön, jotta on saatu muutettua yleisiä käsityksiä ja toimintatapoja paremmiksi ja paikkansapitävämmiksi. THL on tutkimus- ja asiantuntijalaitos, jonka keskeisenä tehtävänä on löytää tulevaisuuden itsestäänselvyyksiä ja auttaa tiedon avulla parantamaan maailmaa. Tässä mainitut esimerkit ovat aikanaan olleet uusia ja yllättäviäkin tutkimustuloksia, jotka ovat löytyneet THL:n tutkijoiden voimin tai sellaisissa tutkimuksissa, joissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) tai sen edeltäjälaitoksella Kansanterveyslaitoksella (KTL) on ollut merkittävä rooli.

  • Tshernobylissä ei tapahtunut Kiina-ilmiötä.

KTL:n tutkija Matti Jantunen tutki Tshernobylin aiheuttamaa radioaktiivista laskeumaa suomalaisilla turvesoilla kesällä 1986 ja sai ensimmäisenä länsimaisena tutkijana selville, että neuvostoliittolaisten väitteet onnettomuuden luonteesta olivat kutakuinkin oikeita. Siihen saakka yleisesti uskottiin, että reaktorin ydin oli sulanut eli oli tapahtunut Kiina-ilmiö ja että neuvostoliittolaiset yrittivät salata sitä.

  • Seinät eivät säteile.

Saman tutkimuksen yhteydessä Jantunen ja hänen kollegansa oivalsivat, että turpeen poltosta syntynyttä tuhkaa käytettiin yleisesti Suomessa betonin raaka-aineena. Jos tuhka olisi Tshernobylin laskeuman jälkeen päätynyt rakennusteollisuuteen, tuhansia uusia rakennuksia olisi jouduttu purkamaan seinien radioaktiivisen säteilyn takia. Tutkimusryhmän aloitteesta tämä kiellettiin Suomessa nopeasti eikä vahinkoa tapahtunut. Laskeumatutkimuksen ansiosta saatiin muutenkin tarkka kuva pitoisuuksista ympäristössä ja voitiin ohjeistaa ihmisiä välttämään saastuneita luonnon antimia.

  • Suomalainen talousvesi on turvallista.

1990-luvun alussa suomalaisen talousveden huomattiin olevan poikkeuksellisen mutageenista eli syöpävaarallista. Syyksi paljastui KTL:n tutkijan Terttu Vartiaisen tutkimuksissa humuspitoinen pintavesi, johon kloorauksessa syntyi syöpävaarallisia yhdisteitä. Vuosien johdonmukaisen työn ja ohjeistuksen ansiosta pohjaveden käyttö on lisääntynyt, pintaveden puhdistus parantunut ja mutageenisuus pienentynyt murto-osaan aiemmasta.

  • Kosteusvaurio voi vaarantaa terveytesi.

1990-luvulla KTL:ssa alettiin tutkija Aino Nevalaisen ryhmässä tutkia kosteus- ja homevaurioita terveysongelmien aiheuttajana. Tuohon aikaan lääkärikunnassa yleisesti ajateltiin, että esille tulleet haitat ovat lähinnä potilaiden "korvien välissä". Myöskään kansainvälistä tutkimusta ei aiheesta ollut. Nevalaisen ryhmä kuitenkin selvitti sinnikkäästi oireiden yhteyttä kosteusvaurioon ja kosteusvaurion aiheuttamia homeongelmia sekä koulutti lääkäreitä ja rakennusalaa tunnistamaan ongelmia. Tämän työn myötä ongelma on tunnistettu, tunnustettu ja otettu kansallisten toimenpiteiden kohteeksi mm. eduskunnassa ja Hometalkoot-kampanjassa.

  • Sikainfluenssarokote aiheuttaa narkolepsiaa.

Vuonna 2009 Suomessa järjestettiin rokotuskampanja maailmanlaajuisesti uhkaavaa sikainfluenssaa vastaan. Kampanjan jälkeen tamperelainen neurologi Markku Partinen huomasi yllättävän paljon narkolepsiaepäilyjä lapsilla ja nuorilla. Tutkimukset yhdessä THL:n tutkijan Terhi Kilven kanssa osoittivat, että rokote todella oli tautitapausten syynä. Samalla selvisi aivan uutta tietoa narkolepsian syntymekanismeista, perinnöllisestä herkkyydestä ja rokotteen osien merkityksestä sairastumisessa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se seikka, että narkolepsia huomioitunakin rokotuskampanja selkeästi paransi kansanterveyttä ehkäisemällä sikainfluenssaa, joka on vakava tauti vaikkei levinnytkään niin herkästi kuin pelättiin.

  • Avoin päätöksenteko auttaa tekemään parempaa politiikkaa.

Vuonna 2013 tutkija Mikko Pohjola selvitti väitöskirjatyössään, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa keskeinen ongelma on kyvyttömyys käyttää hyväksi olemassaolevaa tietoa. Tämä ei johdu päättäjien epäpätevyydestä vaan siitä, että sekä tutkimuksen että päätöksenteon puolella monet yleiset käytännöt estävät tehokkaasti tiedon jalostamista ja leviämistä sinne, missä sitä tarvitaan: sujuvat tietokäytännöt puuttuvat. Hän kehitti ehdotuksen avoimesta päätöksentekokäytännöstä, joka auttaa tekemään johdonmukaista, tutkimustietoon pohjautuvaa politiikkaa mm. joukkoistamalla päätösvalmistelua. Ehkä tämä on 2020-luvulla itsestään selvää.

Hyvä terveys ja hyvinvointi ovat meille itsestäänselvyyksiä. Jonkun vain pitää ensin saada selville, miten ne saavutetaan. Sitä THL tutkii.


Muita saavutuksia

Silakan dioksiini ja kalatuselinkeino

Euroopan Unionin ruoka- ja rehutuotteisiin kohdistuvassa vierasainelainsäädännössä on asetettu eri ruoka-aineille ns. raja-arvot, joiden ylittyessä tuotetta ei saa markkinoida EU:ssa kuluttajille. Itämeren kalojen osalta isojen silakoiden, pyydetyn lohen ja meritaimenen sekä nahkiaisten pitoisuudet ylittävät usein raja-arvon. Lainsäädäntöä tehtäessä Suomessa olikin suuri huoli, että toteutuessaan se vaarantaisi suomalaisen ammattikalastuksen.

THL:n (silloisen KTL:n) tutkijat olivat aktiivisesti ajamassa Suomelle poikkeuslupaa tähän EU:n vierasainelainsäädäntöön. Siinä onnistuttiin osoittamalla, että kalan syönnin positiiviset terveysvaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin ympäristömyrkkyjen mahdollisesti aiheuttamat terveyshaitat. Tämän osoittamiseksi YMTOssa tehty tutkimus, sekä altistumis-, epidemiologinen tutkimus ja niiden perusteella tehdyt riskinarvioinnit sekä riskien vertailut tuottivat vakuuttavan todistusaineiston, jonka varaan pystyttiin perustelemaan Suomen hakema poikkeus asettaa ym. kaloja markkinoille huolimatta siitä, että niiden pitoisuudet ylittävät usein lainsäädännössä asetetun raja- arvon.

Vuonna 2011 suomalaisten ammattikalastajien saaliin tuottaja-arvo oli 32 M€, josta 18,5 M€ tuli yksin silakan kalastuksesta. Jos lainsäädäntö olisi tullut sellaisenaan voimaan, Suomessa olisi ollut suuri uhka, että koko ammattikalastus ajautuu kriisiin ja siten koko yli 2100 ammattikalastajaksi luokitellun toimeentulo vaarantuu ja tähän päälle vielä kerrannaisvaikutukset kalanjalostuksen piirissä työskenteleville.

Vesiturvallisuuden edistäminen

  • Vesihuollon kokonaisvaltaisen riskinarviointi ja –hallinta järjestelmän (WSP) käyttöönotto (1998 - )
  • Vesiepidemioilta/kontaminaatioilta välttymisen säästöt (kunnat/vesilaitokset/teollisuus): arvio n.1 miljoona euroa/vuosittain

THL:n omissa tutkimuksissaan sekä toiminnallaan vesiepidemioita selvittävänä tahona havainnut Suomen vesihuollon haavoittuvuuden. Suomessa ilmenee vuosittain 2 – 10 vesiepidemiaa, joiden lisäksi THL:ään ollaan yhteydessä 30-40 muun talousveden likaantumistapauksen takia. THL on pyrkinyt selvittämään syitä siihen miksi vesien likaantuminen tapahtuu, millaisia terveysriskejä (pääosin mikrobiologiseen) likaantumiseen liittyy ja kuinka näitä riskejä voidaan vähentää. THL on omalla julkaisutoiminnallaan pitänyt Suomen vesihuollosta vastaavat tahot: ministeriöt, kunnat, vesilaitokset ym. tietoisina vesihuollon uhkatekijöistä.

THL:n (aiemmin KTL:n) tutkimus- ja asiantuntijatyön tuloksena on luotu pohja tietämykselle mitkä ovat Suomen vesihuollon vahvuudet ja heikkoudet. Tietämys vesihuollon haavoittuvuudesta on johtanut siihen että vesialasta kehittämisessä vastuussa olevat ministeriöt (STM, MMM, YM) ovat päätyneet luomaan Suomeen kokonaisvaltaisen vesialan riskien arvioinnin ja –hallinnan järjestelmän (Water Safety Planning – WSP) kuluvan hallituskauden aikana. Järjestelmä tullaan ulottamaan yhdyskunnan talousveden tuotannon lisäksi jätevesien sekä kiinteistöjen vesijärjestelmiin. Järjestelmän tavoitteena on vähentää vesiepidemioiden ja veden laadun ongelmatilanteiden lukumäärää ja edistää vesihuollon toimivuutta. THL osallistuu omalla toiminnallaan järjestelmän käyttöönoton valmisteluun, itse käyttöönoton (Suomessa on yli 1500 vesilaitosta) sekä tukemiseen sen toimiessa. Tällä toiminnalla on STM:n voimakas tuki.

Jäähallien ilmanlaatuongelmat

Jäähallien ilmanlaatuongelmien tutkimuksesta ratkaisuihin ja suosituksiin (1994-2000)

  • Arvio vääriltä investoinneilta välttymisen säästöistä (pääasiassa kunnat): n. 10 miljoonaa euroa vv. 1994-2012
  • Arvio syntyneen uuden/kasvaneen kotimaisen pk-liiketoiminnan arvosta: n. 15 miljoonaa euroa vv. 1994-2012

Suomalaisissa pienissä, alle 25000 kuutiometrin kokoisissa jäähalleissa ilmeni vuoteen 1997 mennessä yli 300 lasten, nuorten ja aikuisten äkillisiä häkämyrkytyksiä yleensä jääkiekko-ottelun tai turnauksen aikana. Opetusministeriön sekä Sosiaali- ja terveysministeriön yhteisesti rahoittama Kansanterveyslaitoksen (KTL) JÄÄHY-tutkimushanke (1993-1996; 1999-2000) osoitti, että kaikkien näiden myrkytysten syynä oli viallisen kaasukäyttöisen jäänhoitokoneen suuret häkäpäästöt ja hallin puutteellinen ilmanvaihto. Tutkimuksessa todettiin myös, että hyvin toimiessaan nämä koneet tuottivat pieniin halleihin vaarallisen korkeita typpidioksidipitoisuuksia, suurimmillaan jopa 2000 µg/m3 eli yli 10-kertaisia pitoisuuksia pääkaupunkiseudun pahimpiin tuntihuippuihin verrattuna. Sisäilman typpidioksidin viikkokeskiarvopitoisuus oli 31 jäähallissa tehdyssä tutkimuksessa yhteydessä 590 juniorijääkiekkoilijan kokemiin hengityselinoireisiin harjoitusten aikana tai välittömästi niiden jälkeen.

Ilmanvaihdon tehostaminen ei yksinään riittänyt alentamaan hallien typpidioksidi- ja häkäpitoisuuksia turvalliselle tasolle, joten hankkeessa tutkittiin yhteistyössä VTT:n kanssa kaasukäyttöiseen jäänhoitokoneeseen optimoidun, jälkiasennetun pakokaasukatalysaattorin tehoa. Yhdessä ilmanvaihdon jatkuvan käytön kanssa sillä onnistuttiin pienentämään halli-ilman typpidioksidi- ja häkäpitoisuuksia noin 80 prosenttia. Annetuissa suosituksissa vain akuilla tai suorasähköllä toimiva jäänhoitokone todettiin ainoaksi varmasti turvalliseksi, kestäväksi ratkaisuksi ilmanlaatuongelmiin. Niiden määrä lisääntyikin hyvin nopeasti pienissä harjoitushalleissa projektin 6-vuotisseurakyselyyn vuosien 2000-2001 vaihteeseen mennessä. Yli 80 prosenttiin vanhoista jäänhoitokoneista oli asennettu JÄÄHY-projektissa tutkitun kaltainen pakokaasukatalysaattori väliaikaisratkaisuksi yhdessä hallin häkähälyttimen kanssa. Jäähallien määrä lisääntyi 83:sta vuonna 1994 noin 170:een vuonna 2000.

Projektin aikana Jyväskylässä oleva yritys alkoi valmistaa sähköistä jäänhoitokonetta ja useat kaasulaitteita huoltavat yritykset alkoivat tehdä katalysaattoriasennuksia jäänhoitokoneisiin. Talvikaudella 2012-2013 Suomessa on noin 220 jäähallia, joista valtaosa on pieniä harjoitushalleja.

Kaupunkien ilmanlaatuindeksi

Kaupunkien reaaliaikaisesta ilmanlaatuindeksistä terveyspalvelujen käytön vähentymistä ja uutta mobiilia liiketoimintaa (2007-)

  • Arvio hengitys- ja sydänsairaiden pienentyneistä terveyskeskuskäyntien, lääkehoitojen ja sairaalahoitojen kustannuksista (pääasiassa kunnat): kymmeniä miljoonia euroja vuodessa
  • Arvio syntyneen uuden kotimaisen netti- ja mobiililiiketoiminnan arvosta: n. 1 miljoona euroa vuodessa

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) kehitti yhdessä terveysasiantuntijana toimineen Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osaston kanssa ensimmäisen YTV-alueella mitattujen ilmansaasteiden kuten hengitettävien hiukkasten (PM10), typpidioksidin (NO2), hiilimonoksidin eli hään (CO) ja rikkidioksidin (SO2) vuorokausipitoisuuksiin perustuvan terveysperusteisen ilmanlaatuindeksin jo vuonna 1993. Samat toimijat muuttivat sen vuonna 2007 WHO:n asiantuntijaryhmien laatimien uusien ilmanlaadun ohjearvojen (WHO 2000 ja 2005) sekä 2000-luvulla julkaistujen lukuisten suomalaisten ja muissa pohjoisissa maissa tehtyjen terveyshaittatutkimusten pohjalta reaaliaikaiseksi, edellisenä tuntina mitattuihin ilmansaasteiden keskiarvopitoisuuksiin perustuvaksi. Mukaan tuli myös kehittyneissä länsimaissa kaikkein haitallisimmaksi arvioitu ympäristöaltiste eli pienhiukkaset (PM2.5), jonka EU oli päättänyt ottaa ilmanlaadun sääntelyn piiriin. Suomen oloihin tehty indeksi on viisiportainen, yksinkertainen terveysperusteinen luokitus ajankohtaisesta ilmanlaadusta pääkaupunkiseudulla (hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono, erittäin huono).

Reaaliaikaisen indeksin katsottiin soveltuvan julkaistavaksi erilaisissa sähköisissä medioissa (YLE:n aamu-TV:n sääosuus, paikallisradiot, nyk. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) nettisivut, näyttötaulut rautatieasemilla, tekstiviestipalvelu kännykkään jne.) ja palvelevan aiempaa paremmin erityisesti herkkien väestöryhmien kuten kaikenikäisten astmaatikkojen sekä ikääntyneiden hengitys- ja sydänsairaiden tiedontarpeita. Reaaliaikaisen ilmanlaatutiedon avulla he oppisivat havainnoimaan sairaudelleen tyypillisten oireiden ja yleisvointinsa yhteyttä paikalliseen ilmanlaatuun ja siten voisivat halutessaan muuttaa päiväohjelmaansa − esimerkiksi välttää rasittavaa ulkoliikuntaa, siirtää ulkoilua tai kaupunkikeskustassa asiointia myöhempään, puhtaamman ilman ajankohtaan. Kaikkein vaikeimmin sairaat, sekä huonoimman ilmanlaadun liikenne- tai puunpolttoympäristöissä asuvat voisivat myös huonoa tai erittäin huonoa ilmanlaatua viestivän indeksitiedon saatuaan kytkeä päälle hankkimansa tehokkaan, sähköllä toimivan huoneilmapuhdistimen, joka vähentää heidän henkilökohtaista altistumistaan pienhiukkasille. Alunperin YTV-indeksin nimellä esiintynyt ilmanlaatuindeksi on nyt levinnyt samanlaisena lukuisiin suurempiin kaupunkeihin ja kuka tahansa voi ainakin pääkaupunkiseudulla tilata sen tekstiviestipalveluna kännykkäänsä.

Suomessa on noin 300000 kaikenikäistä astmaatikkoa, sekä 200000 keuhkoahtaumaa ja 200000 sepelvaltimotautia sairastavaa, pääasiassa yli 65-vuotiasta henkilöä.