Metallimalmikaivostoiminnan ympäristövaikutukset

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2852
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa

Tämän sivun teksti on alkujaan "Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt"-raportista.

Tällä sivulla ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan YVA-lain 2 §:n mukaisia ympäristövaikutuksia eli toiminnasta välittömästi tai välillisesti ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin, luonnon monimuotoisuuteen, yhteiskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön aiheutuvia vaikutuksia. Kaivostoiminnalla on elinkaarensa aikana sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäröivään luontoon. Vaikutusten laajuus ja laatu vaihtelevat toiminnan eri vaiheissa, ja ne riippuvat ensisijaisesti malmityypistä ja malmiesiintymän koosta, jotka vaikuttavat mm. toiminnan laajuuteen sekä käytettäviin malmin louhinta- ja käsittelymenetelmiin (esim. avolouhos vs. maanalainen kaivos). Alla olevissa kappaleissa on kuvattu metallimalmikaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheisiin liittyviä ympäristövaikutuksia.

Vaikutukset luonnonympäristöön

Metallikaivostoiminnasta voi luonnonympäristöön kohdistua vaikutuksia:

• maa- ja kallioperään,
• pinta- ja pohjavesiin,
• ilman laatuun
• luonnon monimuotoisuuteen,
• eliöihin, ja
• maisemaan.

Malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön

Malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön ovat yleensä vähäisiä. Vaikutusten laatu ja merkittävyys riippuvat malminetsintävaiheesta ja siinä tarvittavista tutkimuksista ja niiden laajuudesta. Alueellisen malminetsinnän vaikutukset rajoittuvat lähinnä lentomittausten aiheuttamaan hetkelliseen meluun. Kohdentavan malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön ovat yleensä vähäisiä ja korjautuvia, sillä kallion havainnointi ja pintanäytteenotto, lohkare-etsintä sekä geofysiikan ja geokemian maastotyöt eivät muuta ympäristön tilaa. Tutkimusten ja näytteenoton vaikutukset kohdistuvat paikallisesti lähinnä pintakasvillisuuteen esimerkiksi kalliota peittävään sammaleeseen tai mittauslinjojen puustoon. Malminetsinnässä kuljetaan metsäautoteitä pitkin ja tiettömässä maastossa jalkaisin tai kevyellä maastokulkuneuvolla. Moottoriajoneuvoista voi syntyä maastoon paikoin liikkumisjälkiä. Näillä toimilla ei ole vaikutusta maisemaan, maaperään, pinta- tai pohjaveteen. Kohteellisen malminetsinnän pöly, melu ja tärinävaikutukset ovat lyhytkestoisia eikä niitä voida pitää merkittävinä.

Mikäli malminetsintä etenee jatkotutkimuksiin ja kohteessa tehdään laajempia tutkimuskaivantoja, kallioperäkairausta ja/tai koelouhintaa, tulevat ympäristövaikutukset mahdollisiksi. Tällöin toiminta ei perustu enää jokamiehen oikeuksiin vaan toimenpiteisiin tarvitaan malminetsintälupa. Sallitut toimenpiteet riippuvat alueiden suojeluarvoista ja lainsäädännöllisestä perustasta.

Tutkimuskaivantojen tieltä voidaan joutua kaatamaan puita, ja ne voivat aiheuttaa pintavesien paikallista samentumista tai muutoksia alueen elinympäristöissä. Haitat voivat olla merkittäviäkin, esim. lähteiden ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen sekä kasvillisuuden tuhoutumista, jos kaivannot toteutetaan ilman kattavaa, asianmukaista suunnitelmaa.

Kairauksen ympäristövaikutukset riippuvat näytteenottokaluston raskaudesta. Kevyimmät telakoneet eivät jätä maastoon merkittäviä jälkiä, mutta telaketjukalustolla liikkuminen voi edellyttää puuston poistamista kulku-urilta ja kairauskohteesta tai joskus kevyen tiestön rakentamista. Lisäksi kairauspaikan ja huoltopisteen välisestä liikenteestä voi aiheutua vähäisiä ympäristövaikutuksia, esimerkiksi puuston pintajuuriston vaurioitumista. Kairauksessa tarvittava vesi otetaan alueen puroista, aiemmista kairanrei'istä, tai se tuodaan alueelle säiliöissä. Käytetty huuhteluvesi imeytetään kairausten lopuksi maaperään saostusastian kautta. Kairausten yhteydessä saattaa purkautua paineellista pohjavettä kairareiästä. Kairausten jälkeen kairausreikään jätetään usein jatkotutkimuksia varten maanpinnan yläpuolelle ulottuva, korkilla suljettu suojaputki, joka aiheuttaa lähinnä esteettisen haitan. Jos suojaputki poistetaan, kairausreikä täyttyy ajan mittaan maa-aineksesta ja umpeutuu. Tutkimuskairaukset eivät vaikuta pohjaveden laatuun. Kairausten melu ja tärinävaikutukset ovat vähäisiä ja paikallisia.

Koelouhinta muuttaa kohdealueen elinympäristöjä ja maisemakuvaa. Pitkäaikainen koelouhoksen kuivanapitopumppaus voi alentaa pohjaveden pintaa ja johtaa esim. koelouhosta ympäröivän suon vesitalouden muutoksiin. Koelouhinnasta aiheutuu myös melua (räjäytykset sekä poraus-, kuljetus ym. kaluston käyttö), päästöjä vesiin (mm. kuivanapitovesien kiintoaine- ja metallipäästöt sekä räjähdysaineista peräisin olevat typen päästöt) ja ilmaan (mm. louhinnan pölypäästöt, koneiden pakokaasupäästöt). Lisäksi koelouhinnassa muodostuu maa- ja kiviainesjätteitä (kaivannaisjätteitä) ja muita jätteitä. Näistä kaikista voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Malminetsinnän eri toimintojen vaikutuksia luonnonympäristöön

Vaikutus/Toiminto	Maisema	Maaperä	Pintavedet	Pohjavesi	Kasvillisuus/eliöstö	Pöly	Melu	Tärinä
Kalliopaljastuman havainnointi	Ei	Ei	Ei	Ei	Sammalen poisto havainnoinnin ajaksi	Ei	Ei	Ei
Näytteen otto kallion pinnasta	Ei	Ei	Ei	Ei	Sammalen otto havainnoinnin ajaksi	Vähäinen	Ei	Ei
Lohkare-etsintä	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei
Geofysiikan maastotyöt	Ei	Ei	Ei	Ei	Puuston poisto tutkimuslinjoilta	Ei	Ei	Ei
Geokemian maaperänäytteen otto	Ei	Ei	Ei	Ei	Kaluston liikkumisesta aiheutuvat korjautuvat vaikutukset	Ei	Vähäinen	Ei
Tutkimuskaivannot	Tutkimuksen aikana mahdollinen	Tutkimuksen aikana mahdollinen	Tutkimuksen aikana mahdollinen	Ei/vähäinen	Tutkimuksen aikana kaivukohdassa vaikutuksia	Vähäinen	Vähäinen	Ei
Kallioperäkairaus	Ei	Ei	Ei	Ei	Kaluston liikkumisesta aiheutuvat vaikutukset	Vähäinen	Kohtalainen	Vähäinen
Koelouhinta	Kyllä	Mahdollinen	Mahdollinen	Mahdollinen	Mahdollinen	Kyllä	Kyllä	Kyllä

Kaivoksen perustamisen vaikutukset luonnonympäristöön

Kaivoksen avausvaiheessa tehdään louhintaa valmistelevia maansiirtotöitä (kasvipeitteen- ja pintamaanpoistot, tarve- ja sivukiven louhinta avolouhoksessa, maanalaisen kaivoksen vinotunnelin ja perien rakentaminen), rakennetaan infrastruktuuria (sähkö- ja tieverkostot, malmin käsittelyyn liittyvät rakenteet, huolto- ja toimistorakennukset, kaivannaisjätteiden läjitysalueet jne.) ja tehdään vesien ohjausjärjestelyjä (käyttövedenotto, vesien talteenotto- ja kierrätysjärjestelyt, vrt. kpl 2.2). Louhostilojen rakentamisen yhteydessä aloitetaan myös louhoksen kuivanpitopumppaus.

Kaivosalueen rakennustöillä on luonnonympäristöön vastaavanlaisia vaikutuksia kuin muillakin saman suuruusluokan rakennushankkeilla. Rakentaminen muuttaa erityisesti alueen maisemaa, topografiaa ja maankäyttöä – muuttaen kaivospiirialueen tavallisesti lyhyessä ajassa lähinnä metsätalous- ja virkistyskäytössä olleesta, lähes luonnontilaisesta alueesta teollisuusalueeksi/-ympäristöksi. Muutokset alueen pinnanmuodoissa ja maisemakuvassa voivat rakennusvaiheessa olla hyvinkin nopeita ja silmiinpistäviä. Alueen maisema muuttuu voimakkaasti jo kasvipeitteen poistamisen, rakentamisessa tarvittavien maansiirtotöiden ja infrastruktuurin rakentamisen sekä louhinnan valmistelutöiden myötä. Rakentamisessa hyödyntämiskelvottomien sivukivien ja maanpoistomassojen läjittäminen alueelle muuttaa myös sekä maisemaa että topografiaa. Jos malmi rikastetaan kaivoksen yhteydessä, rakennetaan rikastushiekalle läjitysalue, joka myös edellyttää maansiirtotöitä ja mm. patojen rakentamista. Muutokset maisemassa ja topografiassa ovat yleensä suurempia avolouhinnassa kuin maanalaisessa louhinnassa, erityisesti jos maanalaisessa louhinnassa louhittavat sivukivet voidaan hyödyntää louhostiloissa perien tukemisessa ja täytössä.

Rakentaminen ja louhinnan aloittaminen lisäävät myös liikennettä, melua ja pölyämistä. Näillä, samoin kuin kasvipeitteen ja pintamaan poistolla sekä muilla maansiirtotöillä, on puolestaan vaikutuksia alueen luonnon monimuotoisuuteen, eläimistön ja kasvillisuuden elin- ja lisääntymisolosuhteisiin sekä lajistomäärään mm. elinympäristöjen pirstoutumisen, häviämisen, vähenemisen tai laatumuutosten kautta. Itse kaivosalueen ohella esimerkiksi sähkölinjojen ja tieverkostojen rakentamisella sekä rakentamisen edellyttämällä liikenteellä voi olla laajemmalla alueella vaikutusta eliöiden liikkumiseen ja reviireihin. Myös rakentamisesta, louhinnasta (mm. räjäytyksistä) ja liikenteen lisääntymisestä aiheutuva melu voi aiheuttaa reviirimuutoksia. Joillain eliölajeilla melun on havaittu haittaavan mm. lisääntymistä. Metalli- ja sulfidimineraalipitoisen pölyn leviäminen voi puolestaan vaikuttaa kasvualustan laatuun ja muuttaa kasvien kasvuolosuhteita sekä nostaa sienten ja marjojen metallipitoisuuksia kaivospiirin lähialueella. Rakentamisen aikaisella pölyämisellä voi myös olla paikallisesti vaikutusta ilmanlaatuun.

Kasvi- ja maapeitteen poistot, rakentaminen sekä vesienohjausjärjestelyt muuttavat alueen hydrologiaa muuttaen mm. vesien imeytymistä ja virtaussuuntia sekä valumavesien määriä. Kasvillisuuden poisto ja maansiirtotyöt lisäävät esimerkiksi maaperän eroosiota ja pintavaluntaa, mikä puolestaan lisää kiintoaineen kulkeutumista vesistöihin ja voi johtaa vesistöjen paikalliseen samentumiseen. Vesien samentuminen sekä muutokset niiden virtausoloissa ja -suunnissa vaikuttavat vesieliöiden elinoloihin. Pintavalunnan lisääntyminen vähentää myös pohjaveden muodostumista rakennetuilla alueilla. Louhostilojen rakentaminen ja kuivanpitopumppaukset puolestaan alentavat pohjaveden pintaa louhoksen lähialueella ja muuttavat pohjaveden virtaussuuntaa kääntämällä virtauksen louhosta kohti. Pohjaveden pinnan aleneminen voi johtaa lähellä sijaitsevien kaivojen kuivumiseen. Muutokset alueen vesitaloudessa ja hydrologiassa voivat muuttaa myös kasvien kasvuolosuhteita ja johtaa elinympäristö- ja lajistomuutoksiin.

Määrällisten muutosten ohella maanpoistoalueiden valumavesien, louhosten kuivanpitovesien, läjitysalueiden suoto- ja valumavesien ym. kaivosalueelta tulevien vesien sisältämät kiintoaine-, metalli-, typpi- ym. päästöt vaikuttavat myös pinta- ja pohjavesien laatuun. Vesien laadulliset muutokset vaikuttavat edelleen kalojen ja muiden vesieliöiden viihtyvyyteen, kasvuun ja lisääntymiseen sekä veden ja vesistön käyttömahdollisuuksiin.

Rakennusvaiheen vaikutusten laatu ja laajuus riippuvat toiminnan suuruudesta ja esiintymän geologiasta. Muihin toimintavaiheisiin verrattuna toiminnan rakentamisvaihe vaikuttaa yleensä merkittävimmin alueen maisemaan, kasvillisuuteen ja pintavesien hydrologiaan. Muutokset tapahtuvat pääosin kaivospiirin alueella, mutta ne saattavat näkyä esim. maisemakuvassa useiden kilometrien päähän.

Toiminnan aikaiset vaikutukset luonnonympäristöön

Kaivoksen tuotantovaiheen aikana louhosta laajennetaan ja syvennetään, louhittu malmi murskataan ja murskattu malmi kuljetetaan joko muualle rikastettavaksi tai rikastetaan paikan päällä. Louhinnan mahdollistamiseksi louhostiloja pidetään kuivina pumppaamalla. Louhinnan seurauksena kaivosalueelle varastoitujen sivukivien määrät kasvavat, ja rikastuksen alkaessa rikastushiekka-aluetta aletaan täyttää.

Tuotantovaiheessa merkittävimmät vaikutukset luonnonympäristöön aiheutuvat pölyämisestä ja alueen vesiin kohdistuvista muutoksista. Pölyämistä voi aiheutua mm. louhinnasta, malmin käsittelystä, liikenteestä sekä rikasteen ja kaivannaisjätteiden varastoinnista. Vastaavasti kuin rakentamisvaiheessakin pölylaskeuma voi vaikuttaa maaperän ja vesien laatuun sekä kasvillisuuteen ja sen kasvuoloihin. Pölyn kertyessä kasvien pinnoille niiden valon saanti vähenee tai pinta voi kärsiä mekaanisista tai kemiallisista vaurioista, jotka vaikeuttavat kasvien yhteyttämistä ja kasvua. Jos pöly sisältää ympäristölle haitallisia metalleja tai sulfidimineraaleja, pölyn leviäminen lisää metallien kertymistä kasveihin ja maaperään. Tästä voi olla seurauksena maaperän happamoitumista, mikä heikentää kasvien ja maaperän eliöiden kasvu-/elinoloja, ja johtaa edelleen pinta- tai pohjavesien laadun heikentymiseen. Useimmat haitalliset metallit ovat happamissa oloissa liukoisessa, biosaatavammassa muodossa, jolloin niiden toksisuus eliöille kasvaa. Pölyäminen voi aiheuttaa myös vesien liettymistä tai samentumista, joka voi puolestaan aiheuttaa vesieliöille terveyshaittoja tai muuttaa niiden elinympäristöä ja aiheuttaa siten lajistomuutoksia.

Alueen vesiin kohdistuvia määrällisiä muutoksia voivat aiheuttaa sekä avolouhinnassa että maanalaisessa louhinnassa mm. malmin louhinta ja louhostilojen kuivanapitopumppaus. Malmin irrottaminen räjäyttämällä muuttaa ympäröivän kallioperän rakoja muuttaen kallioperän hydraulisia ominaisuuksia ja siten myös pohjaveden virtausta. Kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pinnan tasoa ja muuttaa virtaussuuntia kaivoksen ympäristössä, mistä voi seurata läheisten pohjavesikaivojen vesipinnan ajoittaista alenemista tai kuivumista. Kuivatuskartion suuruuteen vaikuttavat kaivoksen syvyys sekä maa- ja kallioperän vedenjohtavuus. Louhostilojen kuivanapidon ohella raakaveden otto voi alentaa raakavesilähteen pintaa. Raakaveden tarvetta pyritään usein pienentämään vesien kierrätyksellä. Muutokset vesipintojen tasoissa voivat aiheuttaa aiempaan tilanteeseen sopeutuneiden kasvi- ja eläinlajien häviämisen tai taantumisen alueelta. Vaikutusten merkittävyys riippuu ympäristön luonnonolosuhteista ja kasvillisuuden ja eläimistön suojelullisista arvoista.

Laadullisia muutoksia ympäröiviin vesiin voi puolestaan aiheutua etenkin kaivannaisjätteiden varastointialueilta purkautuvista vesistä, jätevesistä, rikastamoalueen pintakuivatusvesistä, ja louhoksen kuivanapitovesistä. Muutosten laatu (ts. vesien koostumus) riippuu ennen kaikkea malmin tyypistä, malmin rikastusmenetelmästä ja vesien käsittelystä. Sulfidimetallimalmituotannossa on tyypillistä happamien, metalli- ja sulfaattipitoisten vesien muodostuminen. Vesien happamoituminen ja metallikuormitus aiheuttavat haittaa vesieliöille sekä vesien talous- ja virkistyskäytölle. Pahimmassa tapauksessa ne voivat johtaa esimerkiksi kalakuolemiin. Rikastushiekka-altaan vedet ja rikastusprosessin jätevedet voivat sisältää myös jäämiä rikastuskemikaaleista (esim. sulfaattia, orgaanisia yhdisteitä, metalleja), jotka voivat aiheuttaa ravinnekuormitusta tai olla eliöille haitallisia. Esimerkiksi ksantaattien ja mäntyöljyn on todettu olevan vesieliöille haitallisia jo suhteellisen pieninä pitoisuuksina (Bertills et al. 1986; Arizona Chemical 2008). Liukoiset metallit (esim. Cu, Cd, Pb) lisäävät edelleen ksantaattien haitallisuutta (Bertills et al. 1986) ja mäntyöljy voi lisätä veden biologista hapenkulutusta, mikä voi johtaa kalakuolemiin.

Sulfidimineraalien hapettumista tapahtuu myös louhostiloissa louhinnan edetessä. Louhoksesta pumpattavat kuivanapitovedet voivat sisältää kiintoaineksen sekä sulfidimineraalien hapettumisreaktioissa vapautuneiden metallien ja sulfaatin ohella myös jäämiä räjähdysaineista. Räjähdysaineet ovat useimmiten ammoniumnitraattipohjaisia, joten niistä voi liueta louhosvesiin mm. nitraatteja ja ammoniumia, joilla on vesistöjä rehevöittävä vaikutus. Räjähdysaineet voivat sisältää myös orgaanisia haitta-aineita (esim. mineraaliöljyjä), jotka voivat olla vesieliöille haitallisia. Toiminnan aikana vesien ja maaperän laadun heikentymistä voi aiheutua myös kemikaalien varastoinnista ja käsittelystä sekä koneista ja laitteista kemikaali- tai öljyvuotojen seurauksena. Myös louhosvedet voivat sisältää kaivoskoneista ja -laitteista peräisin olevia voiteluaineita tai -öljyjä.

Louhinnan ja liikenteen aiheuttamasta melusta ja tärinästä voi aiheutua häiriötä alueen eläimistölle. Toisaalta kaivosalueille voi myös muodostua eliöille uusia elinympäristöjä. Esimerkiksi rikastushiekka-altaiden selkeytysaltaat ovat usein linnuille tärkeitä levähdys- tai pesimäpaikkoja.

Melun ohella liikenteestä ja koneista sekä räjäytyksistä aiheutuu myös pakokaasu- ja räjäytyskaasupäästöjen myötä jossain määrin hiilidioksidi-, typpi- ja hiilimonoksidipäästöjä ilmaan. Vastaavasti myös energiankulutukseen liittyy energiantuotantotavasta riippuen esim. hiilidioksidi-, rikin ja typen oksidi- sekä pienhiukkaspäästöjä. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, joka edistää ilmaston lämpenemistä, ja typen oksidit voivat aiheuttaa kasvillisuudelle vaurioita ja happamoittaa ja/tai rehevöittää maaperää ja vesiä. Rikkidioksidi aiheuttaa puolestaan vesistöjen ja maaperän happamoitumista sekä voi heikentää kasvien yhteyttämistä tai aiheuttaa neulasvaurioita. Hiilimonoksidi ja pienhiukkaset ovat hengitettynä terveydelle haitallisia.

Toiminnan aikana maisema muuttuu edelleen jossain määrin etenkin kaivannaisjätteiden varastointikasojen koon kasvun vuoksi. Vastaavasti kuin rakentamisvaiheessa maisemamuutokset ovat todennäköisempiä avolouhinnassa kuin maanalaisessa kaivostoiminnassa louhoksen laajentumisen ja sivukivien maan päällisen varastoinnin myötä.

Sulkemisen jälkeiset vaikutukset luonnonympäristöön

Kaivostoiminnan päätyttyä kaivosalueelta poistetaan kaikki ympäristölle haittaa aiheuttavat, alueen jatkokäytön kannalta tarpeettomat rakenteet ja laitteet, ja alue kunnostetaan turvalliseksi mahdollista jatkokäyttöä varten. Suljetulle kaivosalueelle jäävät yleensä vain kunnostetut ja maisemoidut kaivannaisjätteiden varastointialueet sekä louhostilat/avolouhos ja niihin liittyvät vesienkäsittelyjärjestelmät. Louhostilat tuetaan ja/tai täytetään ja avolouhoksen reunat muotoillaan sortumien ehkäisemiseksi, ja niiden annetaan täyttyä vedellä. Louhosten täyttymisen myötä pohjaveden pinta louhoksen ympäristössä palautuu ja virtaussuunnat muuttuvat.

Keskeisin riski luonnonympäristölle suljetusta kaivosalueesta ovat kaivannaisjätteiden varastointialueilta ja louhoksista mahdollisesti purkautuvat vedet. Sulfidimalmialueilla hapan kaivosvaluma voi jatkua vuosikausia, jos sulfidien hapettumisreaktioita ei saada läjitysalueilla ja louhoksessa hallintaan. Varastointialueilta hapan metallipitoinen vesi voi suotautua esimerkiksi padon alitse tai varastointialueen pohjan kautta ympäröiviin pohjavesiin tai suoraan padon lävitse ympärysojaan ja pintavesiin. Louhoksen täyttyessä vedellä sen seinämiin kertyneet ja kaivostäytössä muodostuneet sulfidien hapettumistuotteet huuhtoutuvat ja aiheuttavat metallipitoisten vesien leviämisen kalliorakoja pitkin pohjaveteen tai ylivuotona pintavesiin. Vesikuormituksen hallinta edellyttää usein vesien käsittelyä ja niiden laadun seurantaa vielä pitkään kaivosalueen sulkemisen jälkeenkin. Sulfidimineraalien hapettuminen jatkuu esimerkiksi louhoksessa veden pinnan yläpuolelle jäävissä seinämissä vielä täyttymisen jälkeenkin.

Muita mahdollisia luonnonympäristöön kohdistuvia riskejä suljetusta kaivosalueesta voivat olla esimerkiksi maanvajoamat tai sortumat louhoksilla tai sivukivikasoissa, joista voi aiheutua esimerkiksi terveyshaittoja eläimistölle.

Vaikka kaivosaluetta ei yleensä voida palauttaa toimintaa edeltäneeseen tilaan, niin maisemoinnilla ja kasvillistamisella alue voidaan sovittaa paremmin ympäröivään maisemaan ja estää pölyvaikutukset. Kasvillisuuden leviämisen myötä myös alueen luonnon monimuotoisuuden voidaan olettaa palautuvan. Sulkemisvaiheessa maisemointi, varastointikasojen peittäminen ja kasvillistaminen aiheuttavat alueen hydrologiaan päinvastaisia muutoksia kuin kaivoksen rakentamisvaihe (esim. pintavalunnan väheneminen, vesien imeytymisen lisääntyminen, kiintoainekuormituksen väheneminen).

Kaivostoiminnasta luonnonympäristöön kohdistuvia ympäristövaikutuksia toiminnan eri vaiheissa (X-merkityt laatikot). Ympäristövaikutukset voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.

Toimintavaihe	Maa- ja kallioperä	Maisema	Pohjavesi	Pintavesi	Kasvillisuus ja eläimistö	Ilman laatu (pölyäminen, päästöt ilmaan)
Perustaminen
Maansiirtotyöt	X	X	X	X	X	X
Louhinnan valmistelu	X	X	X	X	X	X
Infrastruktuurin rakentaminen	X	X	X	X	X
Vesien ohjausjärjestelyt		X	X	X	X
Kuljetukset					X	X
Toiminta
Louhinta	X	X Avolouhinta	X	X	X	X
Malmin murskaus					X Avolouhinta	X Avolouhinta
Rikastus			X	X
Rikasteen varastointi	X		X	X		X
Kaivannaisjätteen varastointi	X	X	X	X	X	X
Veden käyttö ja vesien ohjausjärjestelyt			X	X	X
Kuljetukset	X				X	X
Kemikaalien varastointi	X		X	X
Sulkemisen jälkeen
Maisemointi		X	X	X	X
Kunnostetut kaivannaisjätteiden varastoalueet		X	X	X	X
Louhostilat		X Avolouhinta	X	X

Sosiaaliset vaikutukset

Kaivostoiminnalla on kaikissa sen toiminnan vaiheissa merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia, jotka toisinaan aiheuttavat myös kiivasta keskustelua julkisuudessa. Sosiaaliset vaikutukset ovat merkittävästi hankesidonnaisia kerrannaisvaikutuksia ja poikkeavat siten luonteeltaan muista, pääosin mitattavaan luonnontieteelliseen tietoon perustuvista, kaivostoiminnan vaikutuksista. Kaivostoiminnan aiheuttamien sosiaalisten vaikutusten luonteeseen ja merkittävyyteen vaikuttavat paitsi kaivoksen koko ja sijainti, myös kaivosyhtiön ja vaikutusalueen osallisryhmien välisen tiedonkulun ja vuoropuhelun laatu.

Kaivostoiminnan sosiaalisia kerrannaisvaikutuksia synnyttävät biofyysiset ja sosioekonomiset muutokset toistuvat usein varsin samantyyppisinä.

Kaivostoiminnan aloittamiseen usein liittyvär biofyysiset ja sosioekonomiset muutosprosessit

Kaivostoiminnan aiheuttamat muutokset
Biofyysiset muutokset		Sosioekonomiset muutokset
Maaluonto ja vesistö	Luontoarvojen suojelu Suojeltavat alueet Suojeltavat kasvilajit Suojeltava eläimistö Pinta- ja pohjavedet Maisemavaikutukset Melu ja pöly Luonnon saastuminen Vesistöjen saastuminen Liikenteen saasteet	Asutus	Asutuksen muutokset Uuden asutuksen sijoittaminen Kaivosyhteisön muodostaminen
		Elinkeinot	Elinkeinoelämän vilkastuminen Nykyisten elinkeinojen muutokset Uudet elinkeinot ja yritykset
		Talous	Palvelutason muutos Verotulojen kehitys Vaurastuminen, hyvinvoinnin kasvu
		Työllisyys	Työllisyyden kasvu Välilliset työpaikat Kaivostoimintaan liittyvät kouluttamistarpeet

Kaivoksen lähivaikutusalueella vaikutukset kohdistuvat elinkeinojen harjoittamiseen, viihtyvyyteen sekä luonnon kotitarve- ja virkistyskäyttöön. Vaikutuksia aiheuttavat mm. lisääntyvä liikenne, melu, pöly, savukaasut, tärinä ja jätevedet.

Kauempana itse kaivosalueesta, pääosin kuntatasolla, korostuvat myönteiset taloudelliset ja työllisyysvaikutukset. Ne kohdentuvat erilaisten kerrannais- ja välillisten vaikutusten sekä julkisen talouden vahvistumisen kautta lähes kaikkiin kuntalaisiin. Kaivoksen tuoma työntekijä- ja väestölisäys vaikuttaa paikalliseen elämäntapaan sekä parantaa kunta- ja kaupallisten palveluiden tarjontaa ja saatavuutta.

Ennen kaivoksen rakentamista tapahtuvan malminetsinnän ja kaivoksen suunnitteluvaiheen aikana korostuvat paikallisten asukkaiden epätietoisuus ja lähinnä taloudellisesta näkökulmasta ymmärrettävä ”Not In My BackYard”, eli NIMBY-ajattelu. Suomessa erityisesti uraanin etsinnän yhteydessä on myös törmätty kaivostoiminnan aloittamisen totaaliseen vastustamiseen, josta käytetään käsitettä BANANA (Build Absolutely Nothing Anywhere Near Anybody).

Suomessa aiemmin toimineiden kaivosten yhteyteen on perustettu lähes poikkeuksetta kiinteä kaivosyhdyskunta. Siksi vielä nytkin on vallalla epätietoisuutta ja huolta kaivoshankkeen väestöllisistä vaikutuksista sekä siitä, millainen uusi yhteisö mahdollisine sosiaalisine ongelmineen alueelle muodostuu.

Kaivostoiminnan aikana hankkeen sosiaaliset vaikutukset liittyvät aina kohteena olevaan yhteisöön ja alueen vallitsevaan laajempaan yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Vaikutukset voivat olla suoria, kuten esim. talous- ja työllisyysvaikutukset tai maankäytön estyminen muilta toiminnoilta maa-alojen siirtyessä kaivostoimintojen käyttöön (esim. poronhoitoalueilla porotaloudelta). Vaikutukset voivat olla myös epäsuoria, kuten vaikutukset alueen virkistyskäyttöön ympäristön muuttumisen vuoksi.

Kaivoksen sijainnista ja mm. työvuorojärjestelyistä riippuen syntyy erilaisia vaatimuksia kaivoksen työntekijöiden tarvitseman asutuksen sijoittumisen ja pysyvyyden suhteen. Sosiaaliset vaikutukset ovat näissä oloissa ratkaisevasti erilaisia. Työ- ja asutusjärjestelyjen osalta tulee selkiyttää, ratkaiseeko kehityksen pelkkä kysyntä vai tarjonta, ja mikä suunnittelussa on kunnan ja yhtiön roolijako.

Kaivoshankeen sosiaalisten vaikutusten osatekijät ja niiden kriteerit sekä hankkeen mahdollisesti aiheuttamat muutokset

Sosiaalisten vaikutusten osatekijät	Vaikutuksia mittaava kriteeri	Hankkeen mahdollisesti aiheuttamia muutoksia
Elämäntapa	Väestö	Väestömäärän tai rakenteen muutokset
	Elinympäristö	Muutokset lähialueen ja kunnan sosiaalisessa luonteessa
	Omavaraistalous	Luonnon virkistys- ja kotitarvikekäytön muutokset, esim. alueen fyysisen ja sosiaalisen luonteen muuttumisen myötä
Palvelut	Kuntapalvelut	Muutokset kuntapalveluiden tarjonnassa ja saatavuudessa
	Kaupalliset palvelut	Muutokset yrityksien kaupallisten palveluisen tarjonnassa ja saatavuudessa
Poronhoitoalueilla vaikutukset porotalouteen	Kannattavus	Paliskunnan toiminnan kannattavuus. Lauduin- ja vasonta-alueiden sekä laidunkierron muutokset vaikuttavat kannattavuuteen
	Porojen määrä	Porojen lukumäärän muutokset
	Porotuoteimago	Poronlihan ja muiden porotuotteiden imagon muutokset markkinoiden näkökulmasta
Kuntatalous	Työllisyys	Muutokset työllisten määrässä
	Yritysten määrä	Muutokset yritysten määrässä
Matkailu	Erämaaimago	Muutokset alueen erämaaluonteessa ja sen markkinoinnissa